Teestä

Innostuin tänään teestä. Tai, oikeammin, olen innostunut siitä vähitellen jo pitkän aikaa. Ihmettelenkin, ettei tässä blogissa ole vielä yhtään teepostia.

Olen juonut teetä jokseenkin aina, mutta pussiteet hylkäsin jo varmasti kymmenen vuotta sitten (ei ne kaikki nyt sysipahoja ole, joten tarjottaessa juon sujuvasti). Teekaupat ovat kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen palanneet Suomeen, joten markettien hyllystä teetä tulee ostettua nykyään melkein vain hätätapauksessa. Lisäksi tuon teetä lähes poikkeuksetta tuliaisena itselleni matkoilta (paitsi Saksasta, jossa tekevät niin väkevät ja kitkerät sekoitukset että ei pysty juomaan).

Juon sujuvasti mustaa teetä, maustettua mustaa teetä, vihreää teetä, ja nykyisin myös maustettua oolong-teetä (en ole vielä maistanut maustamatonta). Joskus saatan juoda myös maustettua valkoista tai vihreää teetä, rooibos -teetä tai honeybush -teetä, joskaan en näistä niin erityisesti välitä -  joko ne eivät maistu millekään tai sitten ne maistuvat jollekin muulle kuin teelle. Ennen nukkumaankäymistä silloin tällöin menettelee. Pääasiassa olen kuitenkin maustetun mustan teen kuluttaja.

No, ostelen teetä sen ihmeempiä perehtymättä, joskus haistelen eri laatuja ensin, mutta usein saatan ostaa pelkän nimen ja kuvauksen perusteella. Maustettujen mustien teiden ostaminen onkin mukavaa hommaa, aina saa yllätyksen pussissa. En oikeastaan ole halunnutkaan ostaa samaa teetä montaa kertaa, erilaiset teet ja uudet maut ovat ylellisyyttä arjessa. Poikkeuksia kuitenkin on: Suosikkina ovat hyllyssä vuositolkulla pysyneet Twiningsin Earl Grey tai Lady Earl Grey sekä Nordqvistin Keisarin morsian. Niitä myös saa aika lailla joka kaupasta.

Vihreän teen hienouden olen löytänyt vasta ihan hiljan, kun sattumalta maistoin "kiinan suosituinta", Long Jing -teetä. Ostin teekauppiaan suosituksen perusteella pussillisen, join sen onnellisena, ja menin uudelleen kysymään että olisko sitä longjingiä, johon valistunut myyjä sitten että "mitähän laatua". Kyseisessä kaupassa olikin tarjolla sitten aika monen hintaista ja laatuista longjingiä, ja muutaman niitä maisteltuani totesin, että minun makuaistini pitää vielä jonkin verran jalostua, että kannattaa ostaa sitä kalleinta - halvin maistui aivan yhtä hyvälle. Jokatapauksessa, jos joitakin muita teitä juodaan vähän hätäisemmin, niin Long Jing -kupillisiin liittyy aina mukava rentoutuminen ja rauhallinen hetki.

Maustamattomista mustista teelaaduista olen ollut pihalla kuin lumiukko aina viime päiviin saakka, jos en nyt vieläkään ole kovin perillä. En osaa eri teelaatujen makuja tai eri alueiden teelaatujen erityispiirteitä, mutta olen oppinut mustasta teestä sen verran, että mitä enemmän kirjaimia, sitä kalliimpi tee - siis F.O.P. on huomattavasti halvempaa kuin S.F.T.G.F.O.P. (selityksiä löytyy guuglaamalla tai esim. Teen ystävien sivuilta, joten en ala tässä nyt näitä avata). Joskus olen törmännyt samettisen pehmeän makuiseen teehen, jonka nimessä näitä kirjaimia on vilissyt ja monesti siihen on sisältynyt myös sana "Golden". Kun en mitään ole ymmärtänyt, en ole havainnut painaa mieleen mitä sitä on tullut juotua. Nyt olen alkanut metsästää noita ei-tippaakaan-kitkerän makuisia teitä uudelleen, ja voi pojat, reitti on vaivalloinen.

Kävin viimeisimmäksi Forsmanin teemyymälässä tekemässä etsintöjä, ja laitoin oikein raadin pystyyn. Mukana oli Tiibetiläinen sekoitus (39 eur/kg), Assam Mokalbari (79 eur/kg) ja vieläpä Darjeeling Tindharia S.F.T.G.F.O.P. (129 eur/kg). No, lopputulemana totesin, että edullisin oli eniten oman suuni mukaista, mutta sen verran kitkerää kuitenkin että kaukana täydellisestä. Arvokkain oli kultaisen värinen ja miedon makuinen, mutta kovasti sellainen English Breakfast -tyyppinen (Darjeeling kun on), joka ei myöskään ole suosikkini. Ja olipa siinäkin kitkeryyttä maussa hitunen. Lopputulemana totesin, että eiköhän tuo englantilainen maku ole aika pitkälle vaikuttamassa siihen, miltä kallein tee maailmassa maistuu.  Jatkan siis etsintöjä, ja kierrän Darjeelingit. Palaan asiaan mikäli jotakin uutta löytyy.

Muutama teekauppa:
Teekauppa Chaya, Kluuvi, Helsinki (Oma suosikkini)
Johan & Nyström, Kanavaranta 7, Helsinki
The Ounce, Fredrikinkatu 55, Helsinki
Aaro Forsman Oy:n teemyymälä, Suokalliontie 7, Vantaa

Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa (5/33)

Stille dager i Mixing Part. Johnny Kniga. 2009. Suom. Outi Menna. 203 s.  
Kuinka hyvä: *
Otti aikaa: puoli päivää.
Suosikkisitaattini: "Kaikki sinuun liittyvät asiat ovat tärkeitä minulle."

Miljöö: Garmisch-Partenkirchen, aka Mixing Part.
Päähenkilöt: Bror Telemann, norjalainen dramaturgi ja hänen vaimonsa Nina Telemann.
Muut henkilöt: Nigella Lawson. Perheen kolme lasta ja naapurin Bader.

Valitsin tämän kirjan seuraavaksi, koska ajattelin että tuonpa lukaisen nopeasti ja pysyttelen näin jotensakin tavoiteaikataulussa. Luin joskus Erlend Loen Supernaiivin ja nauroin sen alusta loppuun. Se ostettiin sittemmin lomalukemiseksi vuonna 2005, ja nauroin sen uudestaan läpi. Kirja on edelleen yksi hilpeimmistä lukukokemuksia elämässäni. Sen jälkeen sekä mieheni että minä olemme lukeneet jokusenkin Loen kirjan, ja tarkalleen ottaen tämäkään kirja ei ole ikiomaa omaisuuttani, mutta sijaitsee kyllä perheen yhteisessä kirjahyllyssä. Mutta, täytyypä sanoa, kyllä vain kirja kirjalta kummallisemmaksi käy Erlend Loen sisäinen maailma, josta hän näitä kirjojaan ammentaa. Tälle en nauranut, enkäpä usko että enää uhraan Loen kirjallisuudelle aikaani ellei jotakin vallan toisenlaista putkahda ulos tuolta norjalaisen mielikuvituksen syövereistä.

Suosittelen: nopeasti luettavaa ja sekopäistä tarinaa etsivälle.

Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja (4/33)

Ursa 2012.  212 s.  
Kuinka hyvä: ***
Otti aikaa: useiden taukojen siivittämänä kaksi kuukautta (luin muita kirjoja välissä).
Suosikkisitaattini: "Me olemme elossa, ja niin ovat myös jouhimadot, juhannusruusut ja jalkapallohullut, joilla kaikilla oletettavasti on vieläkin rajoitetumpi käsitys todellisuudesta."

Luin Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa vuosia sitten, ja voin sanoa että tuo kirja on Tieto-Finlandiansa ansainnut. Valtaojalla on viehättävä kyky kuvata universumia suurempia asioita ihmiselle sopivassa mittakaavassa. Tämä kirja ei herättänyt ihan yhtä monta innostunutta ajatusta, mutta onhan sekin jotain että pystyy selittämään suhteellisuusteorian periaatteen kansantajuisesti yhdellä sivulla. Nyt siis tiedän mistä on kysymys kun on kysymys suhteellisuusteoriasta tai kvanttifysiikasta (varon kuitenkin väittämästä että ymmärrän ko. teoriat...) Ja mikä vielä kiinnostavampaa, kirjaa lukiessa tulee pohdittua omia uskomuksia olemassaolosta ja maailmankaikkeudesta, ja tulee havaittua myös oman ymmärryskyvyn rajallisuus. Ei maailmanhalaajan aivo vain nyrjähdä niin isosti, että voisi edes kuvitella mitä on universumin ulkopuolella.

Suosittelen: Kaikille olemassaoloa ja universumin laajuutta pohtiville.

Jälkihuomautus: luin listalle kuulumattoman David Nichollsin Kaikki peliin ennen tätä kirjaa, loistavaa hömpän kaltaista viihdykettä oli se. 

Publius Ovidius Naso: Rakastamisen taito & Rakkauden parannuskeinot (3/31)

Ars Amatoria & Remedia Amoris. n. 4 jaa. Weilin + Göös.  Suom. Seppo Heikinheimo 1965.  181 s.

Kuinka hyvä: *
Otti aikaa: Kuusi päivää
Suosikkisitaattini: -

Jotakin kevyttä ja iloista: antiikkisia ohjeita kevytmielisen rakkauden saavuttamiseen. Siinäpä sitä vasta jotakin. 

Tämä kirja tuli vastaan kirjaston poistomyyntihyllyssä joitakin vuosia sitten, ja koska se oli ollut "Pitää joskus lukea" -kirjojen listalla, ostin sen pois. Ja kannoin sitä muutosta toiseen, nyt vasta sain luettua. Tuo kokonainen yksi tähti tulee kirjan tarjoamasta ikkunasta antiikin Roomaan. Mietin moneen kertaan, että onko jo siihen aikaan saatu näin paljon tekstiä yhteen teokseen, eikö ne niille kivitauluille siellä silloin...? (Historiantuntemuksessani voi tältä osin olla aukko.) 

Kirjan tarjoaman historiakuvan mukaan aika on harvinaisen vähän muuttanut tätä tarpeellista naiseniskemisen taitoa,  näkökulma on tosin armottoman sovinistinen. Joissain kohdissa tuli mieleen, että onneksi mies (jolle suurin osa kirjan neuvoista on suunnattu) nykyisin pääasiassa tuntee vastakkaisen sukupuolen hieman paremmin. Mutta, tulipahan luetuksi. Kirja lähtee seuraavassa lastissa johonkin lähiseudun "ota tai jätä" -hyllyyn.

Suosittelen: Antiikin kaupunkikulttuurista kiinnostuneelle.

Tämä tuli luetuksi jo yli viikko sitten, mutta eksyin kirjastoon ja siellä tuli vastaan muutama omalla lukulistalla ollut tuore julkaisu: David Nichollsin Kaikki peliin ja Kate Mortonin Paluu Rivertoniin (jäi kesken noin sivulle 50, vaikuttaa olevan täyttä perushömppää), joten vuositavoite on hetken tauolla. 

Lukutahti näyttäisi tällä hetkellä olevan sellainen max. 50 sivua illassa ennen kuin uni voittaa, joten millään hirmu höökällä tätä vuositavoitetta ei kirmata eteenpäin. Mittaroin tuossa, että jos kolme kirjaa (listalta) kuukauteen saan suoritettua niin se melkein riittää. Pahoin pelkään että tässä käy tavoitteelle vielä heppoisesti...

Ulla-Lena Lundberg: Jää (2/31)

Is.  Teos & Schildts & Söderströms. Suom. Leena Vallisaari. 366 s.  

Kuinka hyvä: *****
Otti aikaa: Viikon.
Suosikkisitaattini: "Pappi ja papinrouva viettävät ensimmäisen yönsä pappilassa kuin nuijittu made toisen nuijitun mateen vieressä. Kummankin viimeinen muistikuva on että toinen oli jo nukahtanut."

Miljöö: Luotojen saaristo 
Päähenkilöt: Pastori Pertter Kummel, pastorska Mona Kummel, Alexandra eli Sanna Kummel.
Muut henkilöt: Lukkari, Suntio, Kätilö Irina Gyllen, Myymälänhoitaja Adele Bergman, Lillus, naapuriseurakunnan pastori Fredrik Berg. Ja lukuisia muita.

Varoitan, että allaoleva sisältää viitteitä juonesta, melkein paljastuksia siis. 

Sodista on päästy ja Luotojen saaristoseurakunnan pappilaan saadaan uusi pappi, joka rakastaa laulavaa seurakuntaansa ja seurakunta tätä. Karun luonnon keskellä solmitaan sydämellisiä ihmissuhteita, joiden mukana on lukijan helppo elää.

Olen aina korvat hörössä kun Finlandia-palkintoehdokkaat julkaistaan, niin myös viime vuonna. Tutkailin ehdokkaita ja tuumasin, että pari olisi sellaista kiinnostavaa jotka tänäkin vuonna voisi lukea, joukossa oli myös tämä kirja. Kuulin sittemmin jonkin aamuteeveen kirjaraadin ennustukset Finlandian voittajasta, ja raatilaiset melko yksimielisesti pitivät tästä kirjasta yli kaiken. Myös Finlandian valitsijan Tarja Halosen kommentit vakuuttivat. Enkä kadu että ostin ja luin. 

En tiennyt kirjan juonesta mitään ennen lukemista, en totta puhuen ollut edes mielessäni vaivautunut spekuloimaan sisältöä. Olin heti alkumetreiltä täysin mukana luotolaisten elämässä, hymyilin onnellisena onnellisille sattumuksille. Ulla-Lena Lundbergin riemukas tapa kuvata pieniä tapahtumia ilahdutti. Ylläoleva sitaatti kuvastaa hyvin tätä lämmintä huumoria, jota kirja on pullollaan. Lundberg kuvaa erityisen hienosti pienen Sannan ajatuksia ja tapaa hahmottaa maailmaa, Sanna saa lukijan monesti kovin hyvälle mielelle. 

Kirja oli niin tavattoman onnellinen, että puolivälissä aloin epäillä. Lukemistooni ei juuri koskaan valikoidu ahdistavia ja surullisia kirjoja, koska todellisuus on toisinaan riittävän surullinen paikka, ja lukiessani haluan tulla onnelliseksi. Toivoin, mutta en uskonut, ettei mitään kauheaa kenellekään tapahtuisi.  Ja tapahtuipa sitten tietenkin. Totta puhuakseni, sitten kun se kauhea tapahtui, piti minun sivutolkulla selata äkkiä ohitse, koska se kauhea oli niin sydäntä raastavaa ja niin hienosti kuvattu, että en kestänyt lukea (yritin myöhemmin uudelleen, mutta en ole vieläkään pystynyt). Olin tosiaankin pahemman kerran järkyttynyt, ja olin vereslihalla tapahtumasta vielä koko seuraavan päivän. Niin kuin  kirjan henkilöt olisivat ihan oikeita ihmisiä maailmassa. 

Jälkeenpäin, toivuttuani, kuitenkin tuumasin, että kyllä, jestas, kannatti lukea, oli hieno kirja, ja kyllä, kirjat ovat parhaimmillaan tuhatkertaisesti elokuvia vaikuttavampia, koska en muista milloin olisin tuolla tavalla ollut upoksissa kirjan tapahtumissa vielä reippaasti jälkikäteen. 

Mietin myös, mahtaako kirjailija suunnitella kirjan henkilöille jatkoa. En kuitenkaan oikein tiennyt, haluaisinko lukea, vaikka suunnittelisikin. En ehkä voisi vastustaa kiusausta. Mutta nyt pitää lukea jotain hyvin kevyttä ja iloista. 

Suosittelen: Tunteita herättävää kirjaa etsivälle.

Umberto Eco: Ruusun nimi (1/31)

Jospa sitä sitten kirjailisi ylös myös kaikki luetut kirjat ja mieleenjääneet tunnelmat niistä. Samalla myös oma historiani kirjan kanssa.

Il Nome della rosa. WSOY 1980. Suom. Aira Buffa. 632 s.  
Kuinka hyvä: **** (tahtoo sanoa, että sai neljä tähteä)
Otti aikaa: kaksi ja puoli viikkoa.
Suosikkisitaattini: "Sitten tulee vanhaksi, eikä tule viisaaksi vaan tulee herkkusuuksi."

Miljöö: keskiaikainen luostari 1300-luvulla.
Päähenkilöt: William Baskerville, brittiläinen älykkömunkki ja tätä seuraava noviisi Adson
Muut henkilöt: Luostarin kullanahne apotti, Kirjastonhoitaja, Kirjastonhoitajan apulaiset Berengar ja Benno, Sokea auktoriteettimunkkivanhus Jorge. Ja lukuisia muita joiden nimet pakenevat muististani.

Munkkeja alkaa mystisesti kuolla William Baskervillen saapuessa luostarivuorelle. Niitä sitten selvitellään dekkarihenkisesti erityisesti labyrintiksi osoittautuvan kirjaston uumenissa osin William Baskervillen loistavan päättelykyvyn avulla.

Joskus vuonna 1995 tuli jouluaattona televisiosta elokuva nimeltä Ruusun nimi, siinä Sean Connery pääosassa. Puoli perhettä istui sattumalta elokuvan ääreen, ja oli elokuvan jälkeen vaikuttunut, niin vaikuttunut. Tai ainakin henkilökohtaisesti olin. Muutama vuosi tuon tapahtuman ja sitä seuranneen vuolaan hehkutuksen jälkeen tuli varmaankin Suomalaisen tai Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnissä vastaan pokkaripainos kyseisestä kirjasta, ja se päätyi kirjahyllyyni. Jostain syystä en kuitenkaan lukenut sitä heti, ja aloitinkin ensimmäisen kerran sitä vasta vuonna 2005 (päätellen kirjan välistä löytyneen, kirjanmerkkinä toimineen postikortin päiväyksestä). Muistan, että silloin kirja tuntui valtavan työläältä pitkine luettelomaisine selostuksineen, ja se olikin jäänyt kesken noin viidenkymmenen sivun jälkeen. Nyt kävi kuitenkin paremmin.

Lukukokemusta häiritsi pienesti se, että muistin osan loppuratkaisusta, eli millä murhavälineellä munkkeja niitetään. Toiseksi Sean Connery henkilöityi William Baskervilleksi mielikuvituksessani varsin vahvasti. (Muita kasvoja hahmoille mielikuvitukseni löysi mm. Monty Pythonin elokuvista...) Joka tapauksessa kirja oli varsin viihdyttävää luettavaa, ja vaikka uudenvuodentavoitteeseeni kuuluu myös tavoite lukea vähän joka päivä, vaikka yksi sivu vain, niin tätä ei tarvinnut väkisin tahkota läpi. Kirjaa leimasi aika ajoin sellainen lingvistinen pohdinta, ja vaikka olenkin kiinnostunut kielestä ja sen vivahteista, tuo latinan perinpohjainen tutkiskelu sai välillä keskittymiskyvyn hieman herpaantumaan. Nuo em. luettelomaiset selostukset ohitin monesti vauhdikkailla silmäilyillä.

Mielestäni oikein viihdyttävä hyvän mielen kirja.
Suosittelen: klassikkolukukokemusta ja lukemiseen uppoutumista etsivälle.

Inventaario vuodelle 2012 ja seuraavat suunnitelmat

Tein vuosi sitten samaisen inventaarion ja laitoin myös tavoitteita. Nuo löytyvät täältä.

Vuoden 2012 inventaarion tulos on kaikin tavoin poikkeuksellinen, tietystä erityisestä syystä. Tässä joitakin numeroita kuluneesta vuodesta (vanhat tavoitteet tähdellä):

9 viikkoa työntekoa
10 kk äitiyslomaa
8 työmatkapäivää
2 ulkomaan lomamatkaa (Santorini & Tukholma)
Viitisentoista hotelliyötä

Juostuja lenkkejä  1 kpl,  noin 3 km
Pyöräilyä noin 25 km
Hiihtoa 0 km
Jumppaa 0 h

11 luettua kirjaa (täsmälleen sama kuin vuosi sitten!)
31 nähtyä elokuvaa*
Useita kymmeniä askarreltuja kortteja
Aika monta muutakin askarteluprojektia
9 uutta TV-sarjalöytöä*

Hyvin vähän konsertteja tai muita kulttuurielämyksiä
Pari tusinaa kukkakimppua kotiin ostettuna, noin puolet niistä itse aseteltuna* 

1 lapsi, nyt noin 8,5 kg :)

Vuoden ensimmäiset kaksi kuukautta olivat todella kiireiset työn puolesta, ja seuraavat kaksi ehkä elämäni hiljaisimmat ja rauhallisimmat. Viimeiset 8 kuukautta ovatkin sitten olleet täysin tuon kahdeksankiloisen aikatauluttamat. Poikkeuksellinen vuosi siis kaikin puolin. 

Elokuvien parhaat viisi olivat Batman eli The Dark Knight Rises, It's Kind of a Funny Story, The Hobbit: An Unexpected Journey, Bond eli Skyfall ja The Next Three Days. Kirjoista mainitsemisen arvoisia olivat Noora Shinglerin Marjoja ja Maskaraa, joka teki suurehkon vaikutuksen sekä David Nichollsin Sinä päivänä, joka tuli luetuksi suunnilleen kertaistumalta. 

Vanhojen tavoitteiden toteutumisella ei niin suuresti ole väliä, vuosi on joka tapauksessa kaikin puolin ikimuistoinen ja olen oppinut paljon uutta - sekä pienistä lapsista että itsestäni. Jotten kuitenkaan jäisi paikoilleni polkemaan, ovat uudet tavoitteet paikallaan: 

1. Yksi suoritettu verkkokurssi vielä määrittelemättömästä aiheesta.
2. Yksi opeteltu uusi taito. 
3. Oman kirjahyllyn lukemattomat kirjat luetuksi.

Erilaisia verkkokursseja olen katsellut monta vuotta, mutta en ole löytänyt aikaa. Nyt sitä pitäisi toivon mukaan olla. Uusien taitojen opettelu on aina terveellistä, toistaiseksi jätän määrittelemättä mikä tuo taito voisi olla. Kirjahyllyyn on vuosien mittaan kertynyt paljonkin sellaista, joka kiinnostaa kyllä mutta muut kirjat ovat ajaneet aina edelle. Nyt on aika paikata puute. Kirjoja on 30, tavoite siis määrällisesti sama kuin viime vuonna. Numeroinnista huolimatta lukujärjestys on vapaavalintainen. Tässä tulee samalla paljastettua muutama nolo aukko sivistyksessä:

1. Boccaccio: Decamerone
2. Ray Bradbury: Fahrenheit 451**
3. Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut*
4. Charles Dickens: Oliver Twist
5. Dostojevski: Idiootti
6. Alexander Dumas: Monte Criston Kreivi
7. Umberto Eco: Ruusun nimi
8. Neil Gaiman: Fragile Things
9. Joanne Harris: Suolaista hiekkaa
10. Ellen Horan: 31 Bond Street
11. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
12. Donna Leon: Ystävä sä lapsien
13. Erlend Loe: Tosiasioita suomesta, Doppler, Iltapäivät Nigellan lumoissa (Nämä eivät ole kirjaimellisesti omia, joten näistä riittää yksi valinnainen ellei mielenkiintoa riitä enempään)
14. Daphne duMaurier: Serkkuni Raakel
15. Ovidius: Rakastamisen taito
16. Arturo Pérez-Réverte: Merikartta
17. Roberto Saviano: Gomorra
18. Patrick Süskind: Parfyymi**
19. Lauren Weisberger: Paholainen pukeutuu Pradaan ****
20. Anja Kauranen: Pelon maantiede
21. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
22. Ulla-Lena Lundberg: Jää
23. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
24. Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja 
25. Pentti Saarikoski: Runot 61-66
26. Sting: Broken music
27. Eino Leino: Virta venhettä vie
28. Tuominen, Koski, Kivilahti: Basta!
29. Natalie Savona: Mieliruokaa
30. Pirjo Saarnia: Rasvoilla parempaa terveyttä
31. Richard Ehrlich: The Green Kitchen
32. Energia- ja ekologiakäsikirja
33. Caj Bremer: En blundergögares bravade

• Tommy Hellsten: Pysähdy - olet jo perillä ***

Päälle vielä bonukset jotka koostuvat puolikiinnostavista tai kertaalleen luetuista, jos meinaa jäädä lista lyhyeksi:

1. John Simon: Koneen ruhtinas
2. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
3. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
4. Juan Manuel de Prada: Myrsky
5. Richard Mason: Meren huoneissa
6. C.J. Gardberg: Kivestä ja puusta
7. John Hedgecoe: Valokuvaajan suuri tietokirja

Katsotaan sitten vuoden päästä, kuinka kävi. 

*Edit 17.1.2013: Kirjanpidon tarkastelu osoitti, että olinkin lukenut vuosia sitten yhden Erlend Loen kirjoista, joten se poistui listalta. Lisäksi, on nyt ilmeisesti niin, että jos erehdyn hankkimaan lisää kirjoja, ne päätyvät tälle listalle (tämä myös kannustimena olla hankkimatta yhtään ainakaan ennen kuin vanhoista on selvitty). Uutena listalla Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut. Se tuli vastaan huokeaan kahden euron hintaan. Nyt listalla siis 31 kirjaa. 

** Edit 24.2.2013: Jätä ja ota -tyyppinen kirjanvaihtotapahtuma Lappeenrannassa yhtään kirjaa jättämättä valitettavasti kartutti kokoelmaa ja samalla vuoden 2013 lukulistaa kahdella kirjalla. Patrick Süskindin Parfyymia olen etsinyt kirjastoista ja kirjakaupoista sitä tavoittamatta, ja Ray Bradburyn Fahrenheit 451 on ollut lukulistalla pitkään. Nyt listalla 33 kirjaa.

*** Edit 27.2.2013: Tommy Hellstenin Pysähdy - olet jo perillä -kirjalle annoin aikaani noin puoli tuntia ja 50 sivun verran. Sen jälkeen kirja jäi oman pysäkin kohdalla bussiin. Varmasti hyviä ohjeita kirja pullollaan, mutta oli sellaiseen höpönlöpönmuotoon puettu että itsellä tuli höpinät korvista jo parinkymmenen sivun jälkeen. Saat sen mistä luovut -periaatteella toivon saavani jotain parempaa tilalle. Nyt listalla 32 kirjaa.

**** Edit 13.6.2013: Weisbergerin kirja Paholainen pukeutuu Pradaan tuli vastaan kirjaston vaihtohyllyllä, ja tuumasin että tuossapa sopivaa kesähöttöä tarjolla. Nyt listalla 33 kirjaa. 

Noora Shingler: Marjoja ja maskaraa

En muista enää missä törmäsin Noora Shinglerin kemikaalicoctail.fi -blogiin viime keväänä, mutta sen jälkeen löysin myös Shinlerin kirjan Marjoja ja maskaraa. Luin kirjan aika lailla kertaistumalta, ja sen jälkeen perhe ja ystävät ovat saaneet kuulla lukemattoman monta lausetta, jotka alkavat "Noora Shinglerin kirjassa sanottiin, että..." Olen siis myyty.

Kirjan alaotsikko kuuluu "Kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit" ja se kertookin kaiken olennaisen sisällöstä. Olen itse ollut jo pitkään huolissani kemikaaleista joita kehooni kertyy ruoan mukana, ja olen vähitellen herännyt tietoisuuteen myös kosmetiikan sisältämistä turhista aineista. Erityisesti kosmetiikan osalta tämä kirja tarjosikin paljon uutta tietoa.

Ruoka

Ruoan osalta kirjan viesti on yksinkertaistettuna se, että lehmänmaito, sokeri, hiiva ja viljat (kauraa lukuunottamatta) voivat aiheuttaa kaikenlaisia ikäviä vatsaoireita, ja niiden määrää ruokavaliossa vähentämällä voi parantaa omaa oloaan. Erityisesti sokeri yhdistettynä hiivaan on huono juttu.


Lisäksi, erilaiset ruoan lisäaineet voivat aiheuttaa arvaamattomia juttuja kehossa, ja tätä kemikaalikuormaa vähentääkseen kannattaa suosia luomua. Vanhaa asiaa, tiedän, mutta Shinglerillä oli kirjassa useita hyviä perusteluja suosia luomua. Suosin jonkin verran luomua, mutta kirjan luettuani tuntuu järkevältä lisätä luomuostosten määrää ostoskärryssä entisestään. 


Kirjassa on muutamia hyvänkuuloisia reseptejä, joista myslireseptiä testasin heti ja sen jälkeen jo monta kertaa uudelleen. En ole ikinä syönyt niin hyvää mysliä! Mysli valmistetaan kasviöljyssä ja hunajassa paahdetuista kaurahiutaleista ja oman maun mukaisista pähkinöistä, siemenistä ja muista hörsteistä, kuten kuivatuista omenoista tai rusinoista. Oma suosikkisekoitukseni sisältää kaurahiutaleita, oliiviöljyä, hunajaa, auringonkukansiemeniä, manteli- tai hasselpähkinämurskaa, pellavarouhetta ja kuivattua omenaa. Oi nam! 


Muita hyviä pointteja: 

• Hyvässä ja terveellisessä leivässä on vain muutama, joka tapauksessa alle kymmenen raaka-ainetta. 
• Valkoinen sokeri on pesty puhtaaksi ravintoaineista ja mineraaleista. Kannattaa suosia ruskeaa sokeria, kuten muscovadoa, demeraraa, rapaduraa, kokutoa tai mascobadoa. Tai vielä ennemmin hunajaa! Hunaja sisältää flavonoideja, vitamiineja ja hivenaineita, hunaja on antiseptinen, hunaja auttaa ruuansulatusta. Ja niin edelleen.
• Eineksissä on turhien lisäaineiden lisäksi paljon piilosokeria. Sen vuoksi ruoka kannattaa valmistaa mahdollisimman alkuperäisistä raaka-aineista itse. 
• Keinomakeuttajien, kuten aspartaamin, haitattomuudesta ei ole takeita. Varminta on syödä oikeaa sokeria tai hunajaa maltillisesti. 
• Jos elimistö ts. suolisto on herkkä hiivalle, kannattaa hiivalla kohotettuja leipiä ja leivonnaisia välttää. Olin luullut aikaisemmin, että hiiva tuhoutuu paistettaessa, mutta näin ei ilmeisesti olekaan... Myös hiivauute eli karrageeni (E407) voi aiheuttaa oireita. Sitä käytetään juustoihin, jälkiruokiin, hilloihin ja makeisiin, muun muassa.
• Natriumglutamaatti (E621), jota käytetään paljon eineksissä maunvahventajana, voi aiheuttaa useita terveysoireita. Eviran mukaan se voi olla vaarallista pienille lapsille. Sitä käytetään silti edelleen sumeilematta ruokateollisuudessa. 
• Soija sisältää paljon hyviä ravintoaineita kuten kasviproteiinia ja oikeassa suhteessa omega-3 ja -6 -rasvahappoja. Se sisältää kuitenkin paljon torjunta-ainejäämiä eikä sen ekologinen jalanjälki Suomeen rahdattuna ole kovin mairitteleva. Luomusoijan suosiminen on kannattavaa.
• Suurimmat kemikaalijäämät piilevät ulkomailta tuoduissa hedelmissä ja vihanneksissa, erityisesti omenoissa, päärynöissä ja viinirypäleissä. Valtaosa omenan ravintoaineista sijaitsee omenan kuoressa, joten omenat kannattaa syödä luomuna ja kuorineen.

Kosmetiikka


Käytän mielestäni erittäin maltillisesti kosmetiikkaa, mutta kun aloin laskea, päivittäin tarvitsemieni purkkien määrä lähentelee kahtakymmentä. Kemikaaliteollisuuden ongelma kuluttajan kannalta on, että vuosikymmeniäkään käytössä olleita kemikaaleja ei ole testattu varmasti turvalliseksi, saati sitten uudempia. Kosmetiikkateollisuuden käyttämien kemikaalien määrä on lukematon, ja tavallinen kuluttaja ei voi millään varmistua siitä, ettei käytössä oleva tuote ole terveydelle haitallinen. Se ei välttämättä ole turvallinen vaikka mitään näkyviä iho-oireita ei ilmaantuisikaan, ja kosmetiikan sisältämät aineet voivat päätyä verenkiertoon ja kertyä kehoon. Jotain vinkkiä voi saada kemikaalien INCI-listan avulla. Pari vinkkiä mahdollisimman turvallisen kemikaalin valintaan:

• Kannattaa suosia luonnonkosmetiikkaa. Kaikkein raaka-aineiden on löydyttävä luonnosta sellaisenaan, eikä synteettisiä raaka-aineita ole käytetty. Sertifioidut luonnonkosmetiikkatuotteet helpottavat kuluttajan valintoja, kun INCI-listaa ei tarvitse lukea, vaan tuotteet ovat jo läpäisseet tietyn seulan. 
• Vaikka tuotteella ei olisi sertifikaattia, se voi silti olla luonnonkosmetiikkaa. Kannattaa tarkistaa, onko valmistaja Pro Luonnonkosmetiikka -yhdistyksen jäsen. 
• Joka tapauksessa, mitä lyhyempi INCI-lista, sitä parempi. 
• Ja mitä enemmän kasvien latinankielisiä nimiä listalla on, sitä parempi. 
• Suosi hajustamattomia tuotteita ja vältä suihkeita. Suihkeiden kemikaalit kulkeutuvat hengityksen mukana keuhkoihin. 
• Tanskassa suositellaan, että odottavat äidit eivät käyttäisi kosmetiikkaa. Ihan varmuuden vuoksi.
• Aurinkorasvoissa on lukuisia aineita, jotka ovat haitallisia terveydelle tai joiden vaikutuksista ei ole tietoa. Kannattaa käyttää pitkiä vaatteita ja hakeutua varjoon. Erityisesti keskipäivällä auringossa oleskelu on tyhmää. Itse olen hyväksynyt, että en rusketu, joten en odota ruskettuvani enkä tavoittele ruskeaa nahkaa. Kalpeana menee ihan mukavasti ja vältän näemmä aurinkovoiteiden mahdolliset haitalliset terveysvaikutukset samalla.
• Turhat kemikaalit kosmetiikassa: 
• Mineraaliöljy. Uusiutumaton luonnonvara, petrokemianteollisuuden sivutuote. Voi olla yhteydessä ihosyövän syntyyn. 
• Parabeenit. Jäljittelevät elimistössä estrogeenien toimintaa. Voi olla yhteydessä rintasyövän syntyyn ja aikaistuneeseen puberteettiin. 
• Alumiini. Deodoranteissa. Alkoholi on parempi valinta. 
• Formaldehydi ja sen vapauttajat. Allergisoiva säilöntäaine, ärsyttää ihoa ja voi aiheuttaa suurina määrinä syöpää ja sikiön epämuodostumia. Myös terveyssiteet voivat sisältää formaldehydiä!
• Ympäristölle haitalliset kemikaalit kosmetiikassa:
• EDTA eli edetiinihappo. Aine ei hajoa vedenpuhdistamossa, siihen sitoutuu raskasmetalleja ja ne vapautuvat siitä sitten luontoon ajan kuluessa. EDTA kertyy luontoon.
• Sodium laureth sulfate (ja sodium lauryl sulfate). Halpa ja vaahtoava kemikaali, joka on kaloille ja muille eläimille myrkyllinen. Käytetään vaahdonmuodostajana shampoissa ja saippuoissa, mutta on aineen pesutehon kannalta täysin merkityksetön.
• Silikonit. Ei hajoa vesistöissä.

Lopuksi, Noora Shingler käyttää itse ja suosittelee mm. seuraavia tuotteita, laitanpa itselleni nämä muistiin tähän:

• Shampoot: Logona Cream Shampoo, Bamboo; Sante; Urtekram.
• Hoitoaineet: Argital Vegetal Hair Conditioner with green clay and jojoba oil. 
• Kasvovesi: Ruusuvesi; Lisen Organics Ansiktvatten Ros & Appelsinblom
• Kosteusvoide: Elysambre, Fluide Hydratant; Argital Nourishing moisturixing cream jojoba - mallow -ylang ylang; Logona daily care bodylotion; Inkuto shea butter
• Suihkusaippua: Weleda creamy body wash tyrni -suihkusaippua
• Käsivoide: Sante Natural basics hand cream bio olive + ginger; Lavera Basics Hand cream with organic almond and organic shea butter
• Neitsytkookosöljystä voi paitsi valmistaa raakasuklaata, sitä voi käyttää ihovoiteena tai hiusnaamiona. 

Puolivuosikatsaus

Tammikuussa asetin tavoitteita tälle vuodelle. Nyt on ensimmäinen puolikas takana joten voisin vähän tarkastella tavoitteiden saavuttamista:

Laitoin tavoitteeksi 30 kirjaa vuodessa. Tähän mennessä on luettuna kuusi kirjaa, joten aika lailla pitäisi kiriä loppuvuonna... Huomionarvoista on kuitenkin se, että neljä kuudesta on tietokirjoja. Ehkäpä tuo luku tuosta kokonaisuutena vielä kohenee.

Tv-sarjojen osalta menee paremmin. Erityisesti YLE on tarjonnut alkuvuonna loistavaa katsottavaa. Tavanomaisen Greyn anatomia lisäksi on katsottu useita sarjoja ja useita minisarjoja, ainakin Game of Thrones, The Big C (suomeksi Viimeistä päivää), Nuori Stridberg (ruotsalainen minisarja), Pan Am, Lilyhammer (norjalainen minisarja), Great Expectations (BBC:n minisarja) ja The Pillars of the Earth (Taivaan pilarit). Noista The Big C tarjosi laadukkainta viihdettä Greyn anatomian kanssa samassa sarjassa, ja Great Expectations puolestaan oli positiivisin yllätys - tosiaan erinomainen toteutus. Eipä huono ollut Game of Thronesinkaan ensimmäinen kausi. Pan Am osoittautui käsikirjoitukseltaan liian stereotyyppiseksi että olisin jaksanut sitä seurata. Taivaan pilareista on vielä monta jaksoa näkemättä, mutta vaikuttaa hyvältä viihteeltä.

Kukkia olen tuonut kotiin kimpputolkulla, ja tavoite onkin määrällisesti jo saavutettu. Asettelun puolesta sen sijaan olisi vielä parantamisen varaa, ja siihen voisikin vielä loppuvuonna panostaa.

Kaksi kolmesta tavoitteesta siis ihan hyvällä mallilla. Mukavaa. Ja täytyy sanoa, että vuoden alkupuoli on mennyt muutenkin mukavasti ja olen viihtynyt elämässäni. :)

Kukkia XI

Nämä gerberat ostin, koska ajattelin että kimppu näyttää hauskalta turkoosia seinää vasten. Ja toiseksi, ne olivat niin halpoja - 10 kukkaa maksoi 5,5 euroa. Yhden vähän isomman hinta lienee kukkakaupassa samaa luokkaa. Nämä olikin markettikukkia.