Ameriikkaa

Otin Seinäjokeen tutustumisessa askeleen eteenpäin ja menin rohkeasti katsomaan kovasti odottamani Sinkkuelämää-elokuvan elokuvateatteri Bio Marilyniin, jota olen hieman vieroksunut koska siellä ei myydä numeroituja paikkoja. Se oli eksoottista Jyväskylän Finnkinon numeroiduissa munankuorissa tasapainotteluun tottuneelle. Olin ajoissa paikalla, joten sain hyvän paikan kanssakatsojieni kyynärpäätaktiikasta huolimatta. Penkit olivat oikein mukavat, ja tilaa oli kinttujen suoristamiseen tarvittava määrä (toisin kuin Jyväskylän polvet suussa -teatterissa). Äänet olivat myös erittäin hiljaisella verrattuna uusien teatterien dolby digital super maximum surround -ärjyntään. Harkitsen menemistä toistekin.

Itse elokuva oli juuri sitä mitä olin siltä odottanutkin, ei enempää eikä vähempää kuin suora jatkumo omasta mielestäni kesken jääneelle sarjalle (tyhjäpäisempi puolisko minääni olisi mieluusti katsonut sarjaa vielä ainakin tuotantokauden verran). Product placement ei häirinnyt, hohdokasta designia esiteltiin ylen määrin, cosmopolitaneja juotiin ja hahmot olivat muutenkin entisellään. Miinusta saa ainoana uutena hahmona kuvioon upotettu Jennifer Hudson aika ajoin luvattoman huonosta näyttelemisestä. En myöskään oikeasti käsitä, mikä niissä kirjavissa ja räikeissä Louis Vuittonin laukuissa niin viehättää (olen ehkä juntti, mutta asunkin Seinäjoella).

Oman elämäni superglamourit koettiin viime viikolla 4th of July -juhlissa Helsingissä USA:n suurlähetystössä. Kutsu tuli kullan baseball -harrastuksen myötä. Kuvittelin etukäteen, että kemuihin tulee lähinnä niitä pesäpalloilijoita ja muuta sen tyyppistä väkeä, kun juhlatkin pidettiin puoli kuukautta etuajassa, mutta paikalle saavuttuamme jouduimmekin jonottamaan muiden noin tuhannen juhlavieraan kanssa Rouva Suurlähettilään kättelyvuoroa. Barbara oli ystävällinen mutta etäinen, kuten viralliset amerikkalaishahmot tv-sarjoissakin tapaavat olla.

Garden Partyissaan Barbara tarjosi itsenäisyyspäivävierailleen hampurilaisten, hot dogien ja maksapateen lisäksi mm. Ben and Jerry's -jäätelöä, M&M -karkkeja ja Miller -olutta, jonka korkin saa auki kiertämällä, joka on mielestäni jännittävää. Muuta erityisen amerikkalaista olivat arvatenkin sini-puna-valkoiset pöytäliinat, kakut, aterimet, servietit ja tietysti ilmapallot, sekä jämerien kertakäyttöastioiden määrä. Tuotin kauhukseni noin kolmetuntisen Ameriikassa oleskeluni aikana arviolta kilon jätettä. Muuten oli ihan kivaa.

Sain selville mm. että:

• Kaikki haluavat ottaa valokuvia Alexander Stubbista,
• Leena Harkimo on oikeasti pitkä,
• professorismiehet eivät saa pukeuduttua samanvärisiin puvun osiin (saati kravattiin) edes tuollaisiin juhlatilaisuuksiin,
• Eero Heinäluomalla on aatteen värinen puhelin ja että tuollaisissa paikoissa tuollaiset miehet ajautuvat keskustelemaan suomalaisen koulutusjärjestelmän erinomaisuudesta, ja että
• Kimmo Sasin silmälasit ovat livenäkin erittäin pyöreät.

Juhannusmenu

Tuorejuustotäytettyjä herkkusieniä pekoniin käärittynä

Siirappimarinoituja sipuliveneitä

Uusia perunoita ja tilliä

Valkosipulikanaa feta-basilikakastikkeella

Salaattia kauden vihanneksista

Jäätelöä

Syömisen lisäksi juhannusta vietettiin lähinnä EM-jalkapallon, mölkyn, petankin ja polkupyöräilyn parissa. Täydellistä.

Tankianin Serj onkin mukava mies

Ehkä väsynein maanantai todella pitkään aikaan. Puhelin on soinut typeriä puheluita töissä koko päivän (ihmiset voi olla joskus todella uskomattomia), ja pohjalla on kolmen päivän festarirupeama Provinssissa, joista kaksi töissä siellä. Päälle vielä kuraisten festarivieraiden mukanaan tuoman kuran imurointia (ei pahalla kaverit, tulkaa ensi vuonna taas) ja pyykinpesua kovasti illalla. En vaihtaisi, mutta nyt pitäisi saada kunnon unet. Kertaan kuitenkin hieman kun homma on vielä muistissa.

Perjantainahan satoi vettä ja Linkin Park soitti. Katsottiin alkupuoli keikkaa mikserikopista, joten ei kastuttu, mutta oltiin pahasti tiellä. Linkin Parkin miksaaja on sellainen yhtä leveä kuin kärttyinen ukko, joka ei meinannut millään mahtua kulkemaan edestakaisin sitä kapeaa käytävää pöydän takaa pöydän eteen, kun meidänkin piti seisoa siellä. Nauratti se sen naurettavan tärkeä asenne. Suomalaisen organisaation äänimiehellä tuli savu korvista sen hankalan ukkelin kanssa. No, bändi veti hyvän hittikimaran setin lopuksi, ja se olisi ollut vielä viihdyttämpää, jos olisin voinut kuunnella sitä lavan etupuolella enkä läheisellä asuinalueella melumittarin kanssa.

Lauantaiaamuna pyöräilin vielä tyhjälle ja suljetulle festivaalikentälle havaitsemaan, että se näytti siltä ettei siellä ketään olisi edellisenä päivänä ollutkaan. Uskomatonta. Laitanpa pari ennen-jälkeen kuvaa todistimeksi. Kaatopaikalle se kuitenkin haisi, mutta mitäpä muutakaan odottaa, kun
25 000 ihmistä jättää soosiset astiat juuri siihen missä lautanen tyhjeni ja päälle sataa vettä. Todettuani siisteyden pyöräilin takaisin kotiin nukkumaan ja odottamaan iltapäivän hommia.

Jipun meluja mitatessa Ylen teltan backstagella tuli vastaan Asko Kallonen. Eläkeläisten (kauheita) meluja mitatessa päälavan takana vastaan tuli puolestaan Serj Tankian. Tankianin Serj moikkasi, Kallosen Asko ei (ja vain toinen heistä aukoo päätään Idols-tuomarina). Olin niin ällistynyt tuon tiukan armenialaisen rokkimiehen leppoisuudesta, etten älynnyt edes nimmaria pyytää. Pahus. Ja sittenhän siinä kävi vielä niin, että lopetettuani työt ja siirryttyäni oluttelttaan kavereiden seuraan, en oikein muistanut katsoa Tankianin keikkaa. Pahuksen pahus. Danko Jonesin keikan kuitenkin näin. se oli oikein hyvä, jopa parempi kuin odotin.

Sunnuntai oli rauhallinen päivä, kun ei varsinaisesti ollut töitä. Billy Talent kyllä kuolasi iltapäivällä päälavalla (yih, ei miellyttänyt), mutta päivä meni lähinnä Foo Fightersia odotellessa. Saatiinkin sitten oikein erinomaiset paikat lavan edestä. Edessä oli vain lyhyitä ihmisiä. Dave Grohlia en onnistunut bongaamaan backstagelta vaikka kuinka tein tikusta asiaa sinne monta kertaa, mutta ehkä hyvä keikka parinkymmenen metrin etäisyydeltä on melkein yhtä hienoa. Laitan kurillanikin kuvia, kun niiden valokuvaussäännöt on niin tiukat.

Maanantaina, tänään siis, päädyin väsyneenä kauhistelemaan sitä järkyttävää siivoa, joka festarialuetta ympäröivillä leirintäalueilla vallitsi. Ihmisillä täytyy todella olla liikaa rahaa, kun taakseen voi jättää kaiken makkarapaketeista makuupusseihin, telttoihin ja kokonaisiin
puutarhakalusteisiin pöytineen kaikkineen. Ei käy kateeksi niitä vanhempia, jotka vapaaehtoisesti, lastensa urheiluseuran hyväksi haravoivat välinpitämättömän festarikansan p**kaa hehtaaritolkulla.

Kuriositeettina menneestä viikonlopusta ja Seinäjoesta: jotain kertoo mielestäni sanomalehdestä, että erään Ilkan toimittajan mukaan parasta Provinssissa oli Tankianin keikan jälkeinen ilotulitus.

Ja niistä typeristä puheluista. Kun siellä langan toisessa päässä on kerrottu, että "meiltä ei mitään jätteitä tule kun ne kaikki poltetaan" ja minä olen sanonut, että polttaminen ei oikein sovi kun se on laissa kielletty, niin kuka järkevä ihminen uskoo, että se muuttuu sallituksi kun vain jankuttaa tarpeeksi kauan että "aina meillä on poltettu"? Luuleeko ne että ennen pitkää sanonkin: "E-hei, minä vaan narrasin, on se sittenkin sallittu!"

Perjantaina illalla päälavan edessä.

Lauantaina aamulla samalla tantereella.

Foo.

Dave.