Olen jo pitkään ajatellut, että pitäisi hahmotella se unelmien työpaikka, jossa palaisin halusta olla töissä. Tämänhetkisessä työpaikassani ei ole mitään vikaa, mutta ihan kokonaiselämänkatsomuksen kannalta on ehkä viisasta tehdä jonkinlainen muistilista, mitä tällä elämällään haluaa tehdä ja millaisissa puitteissa. Työpaikalla tulee vietettyä arjesta valtaosa.
Jos aloitetaan ulkoisista puitteista, niin työpaikan pitäisi tarjota sekä fyysisesti että henkisesti tyydyttävät tilat, joissa ei tule selkä kipeäksi eikä ajatus sakkaa. Työpaikalla pitäisi olla monenlaisia tiloja erilaisiin tilanteisiin - ryhmätyöhön ja yksin työskentelyyn, energisoivaan ja rauhoittavaan ajattelutyöhön. Olisi mahtavaa, jos työpaikalla haluttaisiin oikeasti ihmisten viihtyvät, ja tilat suunniteltaisiin moderneiksi, tarkoituksenmukaisiksi, hyvin valaistuiksi ja inspiroiviksi. Haulla "creative office spaces" saa nähtäväkseen koko joukon kuvia (mm. Googlen konttorista), joissa ei ole lähdetty perinteisestä sermi-pöytä-tuoli -toimistosuunnittelusta, ja jollaisissa mielelläni päiväni istuisin. Työvälineet olisivat modernit, laadukkaat ja järkevät, eikä väärässä kohtaa säästettäisi, kun kyseessä on esim. teknologia jota työntekijä tarvitsee päivittäin. Työpaikan pitäisi tarjota myös herkullinen ja terveellinen lounas kohtuulliseen hintaan.
Työajan osalta voin todeta, että en enää sopeutuisi työpaikkaan, jossa olisi joustamaton työaika. Elämä olisi hyvin paljon vaikeampaa, jos pitäisi joka päivä olla toimistossa tasan klo 8-16. Unelmatyössäni voin tehdä työn joustavasti, siellä missä se käytännössä onnistuu sinä päivänä parhaiten.
Tärkeä, ellei tärkein osa työpaikalla viihtymistä ovat kollegat, ilmapiiri ja esimies. Työpaikalla pitää olla kannustava, insiroiva ja uudistuskykyinen ilmapiiri, että työtehtävien ja olosuhteiden kehittäminen on mahdollista. Henkilöstö on monipuolinen sekä ikä-, sukupuoli-, että tehtäväjakaumansa osalta. Pitää pystyä vaihtamaan ajatuksia kehittävässä hengessä ja luomaan kehitysprojekteja, joille saadaan johdon tuki. On erittäin tärkeää, että on mahdollisuus inspiroitua, innostua ja saada uusia näkökulmia ja ajatuksia säännöllisesti omien lähimpien työkavereiden kesken. Työpaikalla ei harrasteta johdon, organisaatioiden, olosuhteiden eikä kollegoiden sättimistä ja manaamista, ja konfliktit käsitellään. Työkaverit kannustavat toisiaan antamaan parhaan panoksensa.
Esimies ottaa vastuunsa ja pysyy kärryillä alaistensa tekemisestä sekä osaa vaatia alaisiltaan oikeita asioita. Hyvä esimies sekä kannustaa että haastaa kehittymään ja pitää omien alaistensa puolta. Hyvä esimies on sisäistänyt organisaation strategian ja tavoitteet ja pyrkii joukkonsa kanssa päämäärätietoisesti niitä kohti.
Organisaation sisäiseen tiedonkulkuun panostetaan, ja sisäistä viestintää pidetään yhtä suuressa arvossa kuin ulkoistakin viestintää. Muutoksista ja epävarmuutta & juoruilua aiheuttavista asioista tiedotetaan avoimesti ja nopeasti. Sisäiseen tiedon jakamiseen on panostettu ja kynnys erillisten tiedotustilaisuuksien tai -kampanjoiden järjestämiseen on matala.
Tärkein asia kokonaisuudessa lienee kuitenkin ne omat työtehtävät. Olen parhaimmillani saadessani tehdä tutkimustyyppistä ja analysoivaa työtä keskittyneesti, ja saan riittävästi aikaa viimeistellä sitä yksin. Työtehtävien osalta minulle sopivat tehtävät,
- jotka ovat monipuolisia ja vaihtelevia (ts. ei kahta samanlaista tehtävää)
- joissa saan tehdä tutkimusta ja analyysia
- jotka ovat projektiluonteisia - saan aikaansaamisen kokemuksia valmistuvista projekteista
- joissa saan ideoida ja kehittää
- joissa vaaditaan viimeisteltyä ja yksityiskohtaista lopputulosta
- joissa saan organisoida ja suunnitella - tehdä listoja
- joissa saan vähintään toisinaan ottaa puheenjohtajan roolin
- jotka ovat arvojeni mukaisia
- joissa koen, että voin jättää oman kädenjälkeni ja työni koetaan merkitykselliseksi
- ja ennen kaikkea: jotka ovat niin kiinnostavia että työpäivä menee siivillä ja olen vielä kotonakin innoissani.
Unelmatyönantaja tarjoaa säännöllisesti mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen, virkistymiseen ja eheytymiseen. Keinot näihin ovat monenlaisia, ja toivoisin että työnantaja mahdollistaisi sellaisia kokemuksia, joita en välttämättä muuten tulisi hankkineeksi, kuten nyt vaikka laadukkaat asiantuntijaseminaarit ja -koulutukset, juoksukoulun tai leivontakurssin järjestäminen. Omaperäisimmät ja virkistävimmätkään tilaisuudet eivät aina ole kovin kalliita. Jonkun kansainvälisen työnantajan muistan antavan mahdollisuuden työntekijöiden joka viikko käyttää muutaman tunnin jonkin oman projektin parissa, joka päästää työntekijän aivot flow-tilaan. Ilmeisesti tuollainen tuottaa hyviä projekteja ja keksintöjä myös työnantajan hyväksi.
Unelmieni työpaikka ja tehtävät ovat ennemmin
- uudistushaluisia kuin konsevatiivisia
- monipuolisia kuin monotonisia
- "out of the box" kuin laput silmillä
- Vuosikymmen- kuin kvartaalitavoitteisia
- "kuulostaapa hyvältä"- kuin "ei siitä kuitenkaan tule mitään" -asenteella varustettuja
Jos tämän kaiken saisi, niin inspiraatio kantaisi varmasti työajan jälkeenkin.
sunnuntaina, elokuuta 03, 2014
torstaina, toukokuuta 29, 2014
Kesäretket
Luin uusimman Avotakan Ilmari Tapiovaara -juttua, ja ajattelin, että pitäisi päästä käymään Villa Kokkosessa. Ajattelin, että olisi tosi kiva nähdä muitakin kivoja ja kauniisti sisustettuja ikonisia koteja, ehkä taiteilijakoteja tai muita. Ja sitten ajattelin, että siinäpä kesäteemaa. Sopii myös sateisille päiville, ja pääsee ihailemaan toivottavasti myös kauniita puutarhoja.
Eli kesäretkilista on arkkitehtuurilista (päivitän tätä vielä jatkossa):
Eli kesäretkilista on arkkitehtuurilista (päivitän tätä vielä jatkossa):
- Alvar Aallon kotitalo, Riihitie 20, Helsinki
- Alvar Aallon Ateljee, Tiilimäki 20, Helsinki
- Hvitträsk, Hvitträskintie 166, Kirkkonummi
- Villa Kokkonen, Tuulimyllyntie 5, Järvenpää
- Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1, Helsinki
- Taiteilijakoti Erkkola, Rantatie 25, Tuusula
tiistaina, huhtikuuta 29, 2014
Alkuvuoden kirjallisuuskatsaus
Ensimmäisen kvartaalin aikaansaannoksista oli tarkoitus kirjata jotain ylös, mutta raportti on kuukauden myöhässä. (Olisiko neljän kuukauden jakso sitten triaali, vai kuinka?)
Tälle vuodelle on jo kahdeksan kirjaa takana. Hyvin menee, tahti on jokseenkin sama kuin vuosi sitten.
Listan kirjoista kuitenkin vain kolme on tuolta alkuperäiseltä tavoitelistalta, kun on tullut saalistettua kiinnostavaa luettavaa ohi listan. Luettuna on
Parhaat olivat Rajaniemi, Gaiman ja Simsion, vaikka ei ihan viiden tähden kirjallisuutta yksikään. Rajaniemen Kvanttivaras oli loistava siihen saakka kunnes loppuratkaisun viime metreillä putosin villeissä juonenkääntessä kärryiltä, joten juoni lässähti. Gaimanin Ocean at the End of the Lane oli taattua laatua, mutta ei mitään supererikoista. Simsionin vaimotestin kekkasin isosta hesarin kulttuurisivujen jutusta (kerta se on ensimmäinen kun kriitikkoa uskoo), ja kirjaa mainostettiin Nichollsin Sinä päivänä -kirjan vertaiseksi. Se olikin loistava, mutta ei kuitenkaan niin loistava. Joten melko laimea on ollut tämä alkuvuosi - yllättäjää odotellessa.
Isona projektina sain päätökseen (eilen) Monte Criston kreivin, jota aloittelin rohkeasti jo viime keväänä. Se on vaatinut lähinnä ahkeraa puurtamista ja kykyä sietää sitä että meni henkilöhahmoissa jo aikapäivää sitten sekaisin. Ei kokemuksena yllä ihan muiden historiallisten tiiliskiviklassikoiden (kuten Sinuhe, Ruusun nimi, Taru Sormusten herrasta) tasolle. Olen todennut, että keskimäärin yksi vastaava urakka mahtuu yhteen vuoteen, joten enpä taida aloitella muita klassikkostatuksen järkäleitä ainakaan tässä kesän korvalla, jolloin lukuinto muutenkin tyypillisesti hiipuu. Lukemisen olosuhteet ovat parantuneet viime vuodesta, koska istun aamuisin ja iltapäivisin noin 20 minuuttia bussissa (siellä onkin listan kirjoista kulunut kevyimmät kolme). Olenkin toiveikas, että tahti ei niin pahasti tänä vuonna hidastu.
Skippasin ohimennen listalta Joanne Harrisin Suolaista hiekkaa. Totesin, että koska edellinenkin Harris oli lähinnä urakka, jättänen ko. kirjailijan teokset jatkossa muille. Koetan päästä eroon siitä, että pitäisi väkisin suorittaa jotakin kirjoja jostain kummallisesta syystä. Süskindin Parfyymi jäi jyväskyläläisen ostoskeskukseen penkille - tuossa kirjassa palkitsevaa oli lähinnä parfyymin valmistukseen perehtyminen, muuten lukukokemus oli melko vastenmielinen, vaikka kokonaan sen suoritinkin. Myös Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli huonontunut melkoisesti reilussa kymmenessä vuodessa edellisestä lukukerrasta.
Siitä periaatteesta kuitenkin koetan pitää kiinni, että vaikka kuinka hetken mielijohteesta olisin ostanut jonkun kirjan (tyypillisesti matkakirjan), niin se pitäisi jaksaa sitten lukea vaikka ei kirja varsinaisesti imaisisikaan. Tällaisessa vaiheessa on tällä hetkellä Jens Lapiduksen Rahalla saa (Stockholm noir I), joka on joko kirjailijasta tai suomentajasta johtuen liian huonoa kieltä luettavaksi ärsyyntymättä. Se nyt kuitenkin tuli matkalukemiseksi hankittua, vieläpä flipback-formaatissa, joten pakko on tahkota.
Uusimpana mielijohdehankintana on menossa Jennifer Eganin Aika suuri hämäys, joka on voittanut ties mitä ja takakansiteksti oli muutenkin sopivasti mairitteleva ja kutsuva, saapa nähdä. Ei nuo Pulitzerit ynnä muut Bookerit kyllä välttämättä mitään omalla kohdallani takaa, esim. Cunninghamin Tunnit ja McEwanin Amsterdam olivat suuria pettymyksiä - olisivatkohan parantuneet (lukijan) iän myötä?
Lukulista nyt, eli lukemattomana omassa hyllyssä:
Ensimmäiselle listalle haluaisin vielä Linnan täällä pohjantähden alla kovakantisen version, pitänee katsastella divareissa kun kirjakaupat tarjoavat vain pokkaria.
Tälle vuodelle on jo kahdeksan kirjaa takana. Hyvin menee, tahti on jokseenkin sama kuin vuosi sitten.
Listan kirjoista kuitenkin vain kolme on tuolta alkuperäiseltä tavoitelistalta, kun on tullut saalistettua kiinnostavaa luettavaa ohi listan. Luettuna on
- Kjell Westö: Kangastus 38,
- Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras,
- Jukka Itkonen: Kuutanssi (runoja),
- Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi,
- Neil Gaiman: Ocean at the End of the Lane,
- Graeme Simsion: Vaimotesti,
- Patrick Süskind: Parfyymi ja
- Alexander Dumas: Monte Criston Kreivi.
Parhaat olivat Rajaniemi, Gaiman ja Simsion, vaikka ei ihan viiden tähden kirjallisuutta yksikään. Rajaniemen Kvanttivaras oli loistava siihen saakka kunnes loppuratkaisun viime metreillä putosin villeissä juonenkääntessä kärryiltä, joten juoni lässähti. Gaimanin Ocean at the End of the Lane oli taattua laatua, mutta ei mitään supererikoista. Simsionin vaimotestin kekkasin isosta hesarin kulttuurisivujen jutusta (kerta se on ensimmäinen kun kriitikkoa uskoo), ja kirjaa mainostettiin Nichollsin Sinä päivänä -kirjan vertaiseksi. Se olikin loistava, mutta ei kuitenkaan niin loistava. Joten melko laimea on ollut tämä alkuvuosi - yllättäjää odotellessa.
Isona projektina sain päätökseen (eilen) Monte Criston kreivin, jota aloittelin rohkeasti jo viime keväänä. Se on vaatinut lähinnä ahkeraa puurtamista ja kykyä sietää sitä että meni henkilöhahmoissa jo aikapäivää sitten sekaisin. Ei kokemuksena yllä ihan muiden historiallisten tiiliskiviklassikoiden (kuten Sinuhe, Ruusun nimi, Taru Sormusten herrasta) tasolle. Olen todennut, että keskimäärin yksi vastaava urakka mahtuu yhteen vuoteen, joten enpä taida aloitella muita klassikkostatuksen järkäleitä ainakaan tässä kesän korvalla, jolloin lukuinto muutenkin tyypillisesti hiipuu. Lukemisen olosuhteet ovat parantuneet viime vuodesta, koska istun aamuisin ja iltapäivisin noin 20 minuuttia bussissa (siellä onkin listan kirjoista kulunut kevyimmät kolme). Olenkin toiveikas, että tahti ei niin pahasti tänä vuonna hidastu.
Skippasin ohimennen listalta Joanne Harrisin Suolaista hiekkaa. Totesin, että koska edellinenkin Harris oli lähinnä urakka, jättänen ko. kirjailijan teokset jatkossa muille. Koetan päästä eroon siitä, että pitäisi väkisin suorittaa jotakin kirjoja jostain kummallisesta syystä. Süskindin Parfyymi jäi jyväskyläläisen ostoskeskukseen penkille - tuossa kirjassa palkitsevaa oli lähinnä parfyymin valmistukseen perehtyminen, muuten lukukokemus oli melko vastenmielinen, vaikka kokonaan sen suoritinkin. Myös Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli huonontunut melkoisesti reilussa kymmenessä vuodessa edellisestä lukukerrasta.
Siitä periaatteesta kuitenkin koetan pitää kiinni, että vaikka kuinka hetken mielijohteesta olisin ostanut jonkun kirjan (tyypillisesti matkakirjan), niin se pitäisi jaksaa sitten lukea vaikka ei kirja varsinaisesti imaisisikaan. Tällaisessa vaiheessa on tällä hetkellä Jens Lapiduksen Rahalla saa (Stockholm noir I), joka on joko kirjailijasta tai suomentajasta johtuen liian huonoa kieltä luettavaksi ärsyyntymättä. Se nyt kuitenkin tuli matkalukemiseksi hankittua, vieläpä flipback-formaatissa, joten pakko on tahkota.
Uusimpana mielijohdehankintana on menossa Jennifer Eganin Aika suuri hämäys, joka on voittanut ties mitä ja takakansiteksti oli muutenkin sopivasti mairitteleva ja kutsuva, saapa nähdä. Ei nuo Pulitzerit ynnä muut Bookerit kyllä välttämättä mitään omalla kohdallani takaa, esim. Cunninghamin Tunnit ja McEwanin Amsterdam olivat suuria pettymyksiä - olisivatkohan parantuneet (lukijan) iän myötä?
Lukulista nyt, eli lukemattomana omassa hyllyssä:
- Boccaccio: Decamerone
- Charles Dickens: Oliver Twist
- Dostojevski: Idiootti
- Daphne duMaurier: Serkkuni Raakel
- Arturo Pérez-Réverte: Merikartta
- Anja Kauranen: Pelon maantiede
- Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
- Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
- Sting: Broken music
- Natalie Savona: Mieliruokaa
- Pirjo Saarnia: Rasvoilla parempaa terveyttä
- Richard Ehrlich: The Green Kitchen
- Dan Brown: Inferno
- Jens Lapidus: Rahalla saa
- Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
Kakkoslistalla vielä
- John Simon: Koneen ruhtinas
- Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
- Juan Manuel de Prada: Myrsky
- Richard Mason: Meren huoneissa
- F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
- Stephen King: 22.11.63
Ensimmäiselle listalle haluaisin vielä Linnan täällä pohjantähden alla kovakantisen version, pitänee katsastella divareissa kun kirjakaupat tarjoavat vain pokkaria.
Muista tavoitteista on todettava, että parhaillaan teen yhtä verkkokurssia (GaBi 6.0) ja myös täydennyskoulutusohjelmaa (Mema Pro Aalto-yliopistossa) ihan läsnäoloperusteisesti, joten koulutusasia on jokseenkin plakkarissa. Hetkeen tarttumisen osalta on hyviä suunnitelmia, joista joitakin toki toteutettunakin lähinnä retkien muodossa. Kesäsuunnitelmia ajattelin tässä seuraavaksi kokoilla jonkin jännittävän, toistaiseksi avoimen teeman ympärille. Mutta mukavasti menee!
keskiviikkona, tammikuuta 01, 2014
Uuden vuoden jutut 2014
Olen useana vuotena kirjannut ylös vuotuiset saavutukseni ja asettanut tavoitteita seuraavalle. Tykkään enemmän tavoitteista kuin lupauksista, tavoitteissa tuntuu olevan enemmän positiivista energiaa. Niillä tuntuu joka tapauksessa olevan enemmän pontta jos niitä laittaa intternetiin. Eivätpähän pääse unohtumaan. Viime vuodelle oli tällaista.
Jotenkin kaikenlainen tekeminen on vähentynyt kaikin puolin, mutta jotakin olen kuitenkin saanut aikaan. Olen ollut äitiysloman jälkeen neljä kuukautta töissä, ja olen nauttinut siitä niin täysillä kuin työn tekemisestä voinee kukaan nauttia. Lähes kaikki tämän vuoden kirjat luin ennen tuota töihinpaluuta, ja jos olisin jatkanut samalla tahdilla kuin siihen asti, olisi viime vuotinen tavoite tullut toteen. Askartelurintamalla kunnostauduin kesällä pieneksi hetkeksi ja sitten taas joulukoristeaikaan, mutta muuten olen saanut ajan kulumaan toisaalla eikä edes mikään pahempi askartelukaipuu ole kaivellut missään vaiheessa. Kummallinen vuosi siis kaikin puolin.
Elokuvia katsoin koko vuonna luultavasti alle kymmenen, tahti oli niin hidas että en edes pitänyt lukua. Tuossakin vauhti kiihtyi jälleen vuoden loppua kohti, joulukuussa tuli katsottua viisi elokuvaa. TV-sarjoissa sen sijaan on tullut tehtyä mahtavia löytöjä: Yle lähetti The Wiren kokonaisuudessaan viime vuoden aikana, ja sarja koukutti niin että piti ostaa itselle kaikki tuotantokaudet dvd:llä ettei tarvinnut odottaa viikkoa uutta jaksoa. Lienee kaikkien aikojen paras näkemäni TV-sarja. Tuon sarjan parissa menikin suurin osa vuoden tv:n katseluajasta. Lisäksi Netflixin House of Cards vei mennessään.
Ulkomailla käytiin kahdesti: Virossa päivämatkalla ja Ranskan Provencessa kesälomalla 10 päivän kiertomatkalla. Kun tulee harvoin lähdettyä, niin jaksaa vähän enemmän panostaakin siihen matkaan, täytyy sanoa että Ranskan-matka oli ikimuistoinen.
Häpeäkseni tunnustan, että olen käynyt jumpassa ja lenkillä vähemmän kuin varmasti kymmeneen vuoteen, mutta olen senkin edestä istunut hiekkalaatikon reunalla ja rakentanut legoilla. Niihin tiivistyvät tämän vuotisen elämäni parhaat hetket.
Vuoden 2013 tavoitteet olivat 1) Yksi suoritettu verkkokurssi vielä määrittelemättömästä aiheesta, 2)Yksi opeteltu uusi taito 3) Oman kirjahyllyn lukemattomat kirjat luetuksi.
No. Verkkokurssia ei tullut tehtyä. Yksi on kyllä odottamassa ja kirjauduttuna, mutta se ajatus, että teen sen ennen töihinpaluuta, ei tullut toteutettua. Siirtänen tavoitteen ensi vuodelle. En myöskään varsinaisesti opetellut yhtään uutta taitoakaan, vaikka olen varma että jotakin olen oppinut. Kirjatavoitteessa otin heti tammikuussa härkää sarvista ja jatkoin vaihtelevalla menestyksellä kesään asti, jolloin into hukkui. No, lopputuloksena kirjahyllyssäni on 15 lukematonta kirjaa vähemmän. Luettu kirjasaalis on kokonaisuudessaan kirjattuna ylös tähän blogiin, sen lisäksi luin muutamia muita kirjoja. Vajaa parikymmentä kirjaa vuodessa on kuitenkin ihan hyvä ja huomattavasti parempi saavutus kuin monena edellisenä vuotena. Kirjojen parhaat olivat ehdottomasti Lundbergin Jää, Econ Ruusun nimi, Leen Kuin surmaisi satakielen ja Saarikosken runot 61-65.
Erikoisinta tässä vuoden vaihteessa on, että minun on vaikea keksiä mitään superinspiroivaa uutta tavoitetta. Taidan pysytellä vanhassa hyvässä reseptissä, eli teen kirjalistan kiinnostavista kirjoista joita haluan lukea, ja koetan kahlata ne läpi. Oman kirjahyllyn osalta siirrän ensi vuoden tavoitteeseen ne kirjat, jotka jäivät lukematta, mutta jätän pois sellaiset vähemmän kiinnostavat, joista tiedän että aion ne kuitenkin säilyttää hyllyssä, luin ne tai en. Tästä ensimmäiseltä listalta taidan heittää osan joka tapauksessa kuikkaan viimeistään vuoden päästä, jos en tänäkään vuonna saa niihin tartuttua. Jos siis kaksikymmentä kirjaa olisi selätettynä ensi vuodenvaihteeseen mennessä, olisi se taas, totta vie, jotakin.
Lukemattomat ovat:
Tavoitteet vuodelle 2014:
1. Se verkkokurssi
2. 20 kirjaa
3. Carpe diem. (Hehheh.)
Toivotan itselleni onnea vuoteen 2014.
Jotenkin kaikenlainen tekeminen on vähentynyt kaikin puolin, mutta jotakin olen kuitenkin saanut aikaan. Olen ollut äitiysloman jälkeen neljä kuukautta töissä, ja olen nauttinut siitä niin täysillä kuin työn tekemisestä voinee kukaan nauttia. Lähes kaikki tämän vuoden kirjat luin ennen tuota töihinpaluuta, ja jos olisin jatkanut samalla tahdilla kuin siihen asti, olisi viime vuotinen tavoite tullut toteen. Askartelurintamalla kunnostauduin kesällä pieneksi hetkeksi ja sitten taas joulukoristeaikaan, mutta muuten olen saanut ajan kulumaan toisaalla eikä edes mikään pahempi askartelukaipuu ole kaivellut missään vaiheessa. Kummallinen vuosi siis kaikin puolin.
Elokuvia katsoin koko vuonna luultavasti alle kymmenen, tahti oli niin hidas että en edes pitänyt lukua. Tuossakin vauhti kiihtyi jälleen vuoden loppua kohti, joulukuussa tuli katsottua viisi elokuvaa. TV-sarjoissa sen sijaan on tullut tehtyä mahtavia löytöjä: Yle lähetti The Wiren kokonaisuudessaan viime vuoden aikana, ja sarja koukutti niin että piti ostaa itselle kaikki tuotantokaudet dvd:llä ettei tarvinnut odottaa viikkoa uutta jaksoa. Lienee kaikkien aikojen paras näkemäni TV-sarja. Tuon sarjan parissa menikin suurin osa vuoden tv:n katseluajasta. Lisäksi Netflixin House of Cards vei mennessään.
Ulkomailla käytiin kahdesti: Virossa päivämatkalla ja Ranskan Provencessa kesälomalla 10 päivän kiertomatkalla. Kun tulee harvoin lähdettyä, niin jaksaa vähän enemmän panostaakin siihen matkaan, täytyy sanoa että Ranskan-matka oli ikimuistoinen.
Häpeäkseni tunnustan, että olen käynyt jumpassa ja lenkillä vähemmän kuin varmasti kymmeneen vuoteen, mutta olen senkin edestä istunut hiekkalaatikon reunalla ja rakentanut legoilla. Niihin tiivistyvät tämän vuotisen elämäni parhaat hetket.
Vuoden 2013 tavoitteet olivat 1) Yksi suoritettu verkkokurssi vielä määrittelemättömästä aiheesta, 2)Yksi opeteltu uusi taito 3) Oman kirjahyllyn lukemattomat kirjat luetuksi.
No. Verkkokurssia ei tullut tehtyä. Yksi on kyllä odottamassa ja kirjauduttuna, mutta se ajatus, että teen sen ennen töihinpaluuta, ei tullut toteutettua. Siirtänen tavoitteen ensi vuodelle. En myöskään varsinaisesti opetellut yhtään uutta taitoakaan, vaikka olen varma että jotakin olen oppinut. Kirjatavoitteessa otin heti tammikuussa härkää sarvista ja jatkoin vaihtelevalla menestyksellä kesään asti, jolloin into hukkui. No, lopputuloksena kirjahyllyssäni on 15 lukematonta kirjaa vähemmän. Luettu kirjasaalis on kokonaisuudessaan kirjattuna ylös tähän blogiin, sen lisäksi luin muutamia muita kirjoja. Vajaa parikymmentä kirjaa vuodessa on kuitenkin ihan hyvä ja huomattavasti parempi saavutus kuin monena edellisenä vuotena. Kirjojen parhaat olivat ehdottomasti Lundbergin Jää, Econ Ruusun nimi, Leen Kuin surmaisi satakielen ja Saarikosken runot 61-65.
Erikoisinta tässä vuoden vaihteessa on, että minun on vaikea keksiä mitään superinspiroivaa uutta tavoitetta. Taidan pysytellä vanhassa hyvässä reseptissä, eli teen kirjalistan kiinnostavista kirjoista joita haluan lukea, ja koetan kahlata ne läpi. Oman kirjahyllyn osalta siirrän ensi vuoden tavoitteeseen ne kirjat, jotka jäivät lukematta, mutta jätän pois sellaiset vähemmän kiinnostavat, joista tiedän että aion ne kuitenkin säilyttää hyllyssä, luin ne tai en. Tästä ensimmäiseltä listalta taidan heittää osan joka tapauksessa kuikkaan viimeistään vuoden päästä, jos en tänäkään vuonna saa niihin tartuttua. Jos siis kaksikymmentä kirjaa olisi selätettynä ensi vuodenvaihteeseen mennessä, olisi se taas, totta vie, jotakin.
Lukemattomat ovat:
- Boccaccio: Decamerone
- Charles Dickens: Oliver Twist
- Dostojevski: Idiootti
- Alexander Dumas: Monte Criston Kreivi
- Joanne Harris: Suolaista hiekkaa
- Daphne duMaurier: Serkkuni Raakel
- Arturo Pérez-Réverte: Merikartta
- Patrick Süskind: Parfyymi**
- Anja Kauranen: Pelon maantiede
- Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
- Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
- Sting: Broken music
- Natalie Savona: Mieliruokaa
- Pirjo Saarnia: Rasvoilla parempaa terveyttä
- Richard Ehrlich: The Green Kitchen
- Kjell Westö: Kangastus 38 (Ihana joululahja, tällä aloitan!)
- Dan Brown: Inferno (toinen joululahja perheeseemme)
- John Simon: Koneen ruhtinas
- Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
- Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
- Juan Manuel de Prada: Myrsky
- Richard Mason: Meren huoneissa
- F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
- Neil Gaiman: Ocean at the End of the Lane
- Stephen King: 22.11.63
Tavoitteet vuodelle 2014:
1. Se verkkokurssi
2. 20 kirjaa
3. Carpe diem. (Hehheh.)
Toivotan itselleni onnea vuoteen 2014.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)