Nauti kylmänä ja kertakäyttöisenä

Vuoden vaihteen jälkeen kauppojen virvoitusjuomakaappeihin ilmestyivät ne ulkomaalaisen näköiset pullot. Ensimmäisellä kerralla töllistelin pulloja tovin, erityisesti tutut oluet uusissa kuorissa olivat ihmeellisiä. En kuitenkaan koe minkäänlaista uutuudenviehätystä, mieli on sen sijaan kummallisesti haikea samalla tavalla kuin silloin, kun muuttaessaan sulkee perässään vanhan asunnon oven. Tietää, että entiseen ei ole paluuta. Huomaan, että olin kovasti kiintynyt melko uniikkiin suomalaiseen palautuspullojärjestelmään. Säästeliäinä suomalaisina niitä samoja pulloja täytettiin uudestaan kymmeniä kertoja. Se tuntui jotenkin erityisen oikealta maailmanpelastamisen suhteen. Omituisiin asioihin sitä ihminen kiintyykin.

Vanhat pullot säilyvät ilmeisesti jonkin aikaa uusien pakkauksien rinnalla, vaikka uskon, että vähitellen panimo & co siirtyy kokonaan kertakäyttöpulloihin (joita ei saisi sanoa enää kertakäyttöisiksi, vaan kierrätysmuovipulloiksi) tuotannon yksinkertaistamiseksi. Esimerkiksi Lahdessa panimovierailulla kuulin, että vuosituhannen vaihteessa rakennettu pesulinjasto poistetaan käytöstä kokonaan (mitähän ne sillä valtavalla hallilla sen jälkeen tekevät?).

Ei siinä uudessa systeemissäkään kamalan paljon vikaa tunnu olevan, ainakaan nopealla vilkaisulla. Palautetaanhan pullot edelleen ja materiaali käytetään uudelleen - sen ei pitäisi kuormittaa lähimetsiä eikä kaatopaikkoja sen enempää kuin aikaisemminkaan, jopa vähemmän, koska kaikenlaiset pullot kerätään uudessa systeemissä takaisin. Pesulinjastojen purkaminen säästää tilaa ja pesuvettä. Lisäksi materiaali on ohuempaa ja kevyempää, ja sillä puolestaan säästetään materiaali- ja kuljetuskustannuksissa.

Eivät uudet pullotkaan kuitenkaan tyhjästä ilmesty. Kriittinen yksityiskohta ovat edelleen kuljetusmatkat. Nyt, kun pakkaukset ovat uusia pulloja, ympäristövaikutusten kannalta on tärkeää, mistä pullot panimoille tulevat (toivottavasti Suomesta löytyy valmistajia). Käytön jälkeen suomalaisten tyhjät kierrätysmuovipullot käsitellään sitten edelleen uusiksi pulloiksi ja muiksi elintarvikepakkauksiksi Suomessa ja Ruotsissa. Kuljetusmatkaa kertyy aina. Pullojen rouhiminen, muovin sulattaminen ja uusien pakkauksien valmistaminen vaativat myös energiaa ja luonnonvaroja. Mahtaako se päihittää vanhat pesulinjastot ympäristöystävällisyydessään?

Lisäksi kysymysmerkki on vielä se, pääsevätkö pienet ja ulkomaiset valmistajat mukaan panttisysteemiin, vai joutuuko osa pulloista edelleen kaatopaikalle ja lähimetsiköihin, koska kaupan pullokone ei hyväksy niitä. Tässä tapauksessa entiseen ei olisi saatu paljonkaan parannusta, koska ne, jotka ennen pakkasivat juomansa kertakäyttöisiin pakkauksiin, tekisivät sitä edelleen - roskien määrä ei vähenisi (palautusprosentin kasvattaminen on nimenomaan uudistuksen julkisuuteen syötetty perustelu).

Ihan tästä nopeasti en pysty päättelemään, onko uusi systeemi ympäristön kannalta vanhaa systeemiä parempi. Onneksi olen kuitenkin lukenut myös taloustieteitä, ja järkevänä maailmanpelastajana ymmärrän, että aina pitää ottaa huomioon myös taloudelliset näkökulmat ympäristönäkökulmien lisäksi. Toivon siis, että ympäristövaikutukset eivät ainakaan kasvaneet ja että yritykset saavat nyt niitä kauan kaipaamiaan kustannussäästöjä uusine pulloineen. (Ja lopulta kaikella tällä pohdinnalla ei ole mitään merkitystä, jos tölkkien yleistyminen virvoitusjuomakäytössä jatkaa verotussyistä voittokulkuaan.)

Lisäinformaatiota systeemistä löytyy Palpan sivuilta ja yhtiön kierrätysmuovipullotiedotteesta.

Asia on pipari ja sillä piste

Makeiden jouluasioiden kanssa on vähän niin, että kun niitä tuodaan pöytään kasapäin, niin öllötys iskee jo ennen kuin on maistanut murustakaan piparia tai suklaata. Usein en saa joulun pyhinä alas ainoatakaan konvehtia. Jostain syystä kuitenkin joulun ja jouluähkyn mentyä ohi, ne kotopuolesta raahatut konvehtirasiat ja piparit alkavat yllättäen huveta.

Piparien makuun pääsin tänä jouluna vasta tammikuussa. Piti ihan mennä ostamaan lisää. Kaupassa huomasin, että piparirasian kylkeen oli laitettu myös pistekirjoitusta näkövammaiset huomioiden. Mikä verraton apu! Kuitenkin, nopean empiirisen kokemuksen perusteella sanoisin, että tuo oli likimain ainoa paketti kaupassa, josta näppituntumallakin saa selvän mitä se tarkalleen pitää sisällään.

Ei ole helppoa sokeain kaupassa asiointi. Ensinnäkin pitää kaupasta löytää se ainokainen tuote, jossa on pistekirjoitusta, ja toiseksi pitää osata ruotsia tulkitakseen mitä paketti sisältää. (Se oli ruotsalaisen piparinvalmistajan paketti, etevänä salapoliisina nopeasti paketin kyljestä tulkitsin että siinä luki pistekirjoituksella pepparkakor. Olisiko nyt ollut suuri vaiva rei’ittää se siihen suomeksikin kun paketti oli muuten puoliksi suomenkielinen?) Ja entä jos ei sitten lopulta haluakaan ostaa pipareita?

Inventaario vuodelle 2007

Joulut (nimenomaan monikossa) juhlittiin eri puolilla Suomea ensin oikeana jouluna ja sitten uudestaan uuden vuoden korvilla. Ja vaihtuihan se vuosikin viimein. Tuli vietettyä pari viikkoa tehokasta lomaa ilman jatkuvaa työpaikkailmoitusten pälyilyä ja ns. huolta huomisesta, kun ajatukset olivat juna- ja bussilipuissa, matkustamisessa, syömisessä, saunomisessa, elokuvissa, kirjoissa, juoruilemisessa sekä uusissa ja vanhoissa peleissä, joita pelattiin ahkerasti. Ja välillä ihan vaan ei missään tähdellisessä.

Ja koska nyt on yksi vuosi paketissa, kuuluu siitä hyvän kirjanpitotavan mukaisesti tehdä inventaario. Kuumeisen muistelemisen ja ynnäämisen jälkeen pukkaan ruudulle taas listan nopeasti mieleen tulleista asioista, että mitä sitä onkaan oikein tullut puuhattua vuonna 2007:

n. 45 opintoviikkoa 164,5:stä
1 gradu
10 muuta kurssia
1 tutkinto
11 Otsonin hallituksen kokousta
8 tiedekuntaneuvoston kokousta
7 JYYn ympäristövaliokunnan kokousta
2 flunssaa
5 lääkäri- ja fysioterapiakäyntiä
n. 60 työpaikkahakemusta
2 työhaastattelua
muutamia kymmeniä luettuja kirjoja (ei huvin vuoksi)
11 luettua kirjaa (huvin vuoksi)
n. 4–5 tusinaa nähtyä elokuvaa
1 piirustuskurssi
1 kiipeilykurssi
3 melontareissua
4 vuosijuhlaa
puoli tusinaa kuunneltua keikkaa mukaan lukien Provinssirock
2 viikkoa Konnevedellä
2 ulkomaareissua (Pietari ja Barcelona)
Kotimaanmatkustusta julkisilla ja kimppakyydillä n. 7000 km
Lukemattomia pyöräiltyjä kilometrejä

Tyytyväinen olen esimerkiksi siihen, että pääsin elämässäni viimein Provinssirockiin asti. Siellä vieläpä yövyttiin leirintäalueella, teinien hulistessa teltan ympärillä auringonnousuun. Siinä on lapsenlapsille kertomista. Vuoden parhaita hetkiä olivat provinssireissun lisäksi Konnevedellä vietetyt viikot toinen talviekologian parissa helmikuussa ja toinen gradun parissa kesäkuussa. Myös vuosijuhlia, polkupyöräretkiä, Espanjaa ja vappua Venäjällä muistelen hyvillä mielin. Helpottuneena huokaan ja jätän taakseni yliopiston, opiskelun ja kaikki nuo istutut kokoukset, tuossa muodossa ainakaan ne eivät enää taida vastaan tulla. Lisäystä kaipaisin tulevaisuudessa vapaa-ajan sektorille erityisesti vapaaehtoisesti luettujen kirjojen ja kuunneltujen keikkojen määrään. Elokuviakin olisi voinut katsoa enemmän. Myös hieman nolo on tuo melontareissujen lukumäärä, olisihan sitä ehtinyt jos…

Lupauksia en jaksa tehdä, mutta tavoitteita voisin tuosta edellisestä hieman poimia tälle kuluvalle vuodelle. Ja ei kun toimeksi: joululahjaksi saatu viimeinen Harry Potter on paria sataa sivua vaille valmis.