Uusi vuosi 2015

Joulut on juhlittu ja vuosikin ehti taas vaihtua monta päivää sitten. Tällä kertaa joulu ja uusi vuosi oli reissuja täynnä, joten ehdin pohtia mennyttä ja tulevaa vasta muutaman päivän viiveellä.

Viime vuodelle oli muutama tavoite (täällä): Yksi verkkokurssi, 20 kirjaa, ja tartu hetkeen. Siinä kävi ihan kohtuullisesti.

Olin aloittanut kaksi verkkokurssia, joista kumpikaan ei ollut lopulta niin tarpeellinen että olisin käynyt niitä loppuun. Tein kuitenkin ihan oikeina opintoina 30 opintopistettä Aalto-yliopistossa, ja olin niin innoissani tuosta MEMA Pro -kurssista etten hetkeen mistään.

20 kirjaa näyttää tulleen juuri kokoon. Alkuperäistä listaa se ei oikein noudata, mutta onpahan luettu. Listalla olleen Lapiduksen Rahalla saa:n laitoin pois ihan vain siksi, että en viitsinyt pakottaa itseäni lukemaan mitään epäkiinnostavaa tai huonosti kirjoitettua/käännettyä. Näiden alla listattujen "varsinaisten" kirjojen lisäksi luin määrättömän määrän lastenkirjoja iltasatuina lapselle, mutta en ole laskenut määrää tai pitänyt mitään kirjaa niistä. Ensimmäinen osa vuoden kirjallisuuskatsauksesta tulikin julkaistua jo täällä, lopuista en ole tehnyt mitään analyysia. Tässä kuitenkin lista luetuista tähtiluokituksineen:

Kjell Westö: Kangastus 38 (***)
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras (****)
Jukka Itkonen: Kuutanssi (***)
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (**)
Neil Gaiman: The Ocean at the End of the Lane (****)
Graeme Simsion: Vaimotesti (****)
Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (***)
Patrick Süskind: Parfyymi (**)
Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi (***)
Gretchen Rubin: The Happiness Project (*****)
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (****)
Dan Brown: Inferno (***)
Marjatta Kurenniemi: Kesälintu (*****)
Riikka Pulkkinen: Raja (****)
Melissa Bank: Nyt Nappaa! (***)
Marjatta Kurenniemi: Onneli ja Anneli (****)
Lauren Weisberger: Paholainen pukeutuu Pradaan (***)
Arturo Pérez-Reverte: Merikartta (****)
Herman Hesse: Demian (**)
Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi (*****)

En pysty sanomaan yhtä parasta, koska kirjat olivat niin erilaisia, mutta parhaat lukukokemukset olivat Vaimotesti ja Hyvän mielen vaatekaappi. Suurimmat projektit olivat Monte Criston kreivi ja Merikartta, näistä jälkimmäinen palkitsevampi. Eniten ajatuksia herättivät lukemisen aikana ja sen jälkeen nuo "elämäntaito-oppaat" The Happiness project ja Hyvän mielen vaatekaappi - molemmat luen uudestaan varmasti lähiaikoina. Toisella (tai ties kuinka monennella) lukukierroksella olivat Ennen päivänlaskua ei voi, Kesälintu, Nyt nappaa! sekä Onneli ja Anneli. Näyttäisi pääasiassa siltä, että suosikkikirjat eivät parane toisella lukukerralla, vaan kokemus on keskimäärin surkea. Poikkeuksena tuo Kesälintu, jonka olen lukenut ehkä kymmenvuotiaana ensimmäisen kerran ja joka on edelleen todella ihana.

En osaa sanoa tartuinko hetkeen enemmän kuin aikaisemmin, mutta erityisesti kesällä tuli lähdettyä ovesta retkelle useammin kuin aikaisemmin keskimäärin. Pääkaupunkiseudulla on niin paljon nähtävää, että tekeminen ei äkkiä lopu. Parhaita kokemuksia olivat taiteilijakodit Munkkiniemessä (Alvar Aallon) ja Hvitträskissä. Varmasti samaa sorttia olisi tarjolla muitakin, joten projekti "ulos ovesta" jatkunee myös kuluvana vuonna. Ulkomaanreissuja kertyi työmatkoja (lähinnä Bryssel) lukuunottamatta Berliiniin, Tallinnaan ja vielä viime metreillä lyhyesti Milanoon. Arki on tänä(kin) vuonna vienyt niin lujaa, etten ole ehtinyt edes haaveilla mihinkään henkilökohtaiseen tai luovaan projektiin uppoutumisesta (jos olisin yrittänyt niin mieli tuskin olisi seurannut perässä). Sille jollekin luovalle on kuitenkin elämässäni aukko, joten olisi mukava keksiä jotakin projekteja toteutettavaksi. Mitä sitten olisivatkaan.

Seuraavalle vuodelle on tiedossa joitakin ohjelmanumeroita, ja ei ole mielessä mitään erityistä mitä haluaisin tavoitteeksi laittaa vanhojen hyväksi havaittujen lisäksi. Tavoitelista voisi näyttää esimerkiksi tältä:

1. 20 kirjaa, suuntaa antava tavoitelista alla (mielessä on jo joitakin täydennyksiäkin siihen, sellaisia jotka eivät ole omassa hyllyssä)
2. Opi jotakin uutta ja raivaa aikaa luovuudelle.
3. Älä jää kotiin makaamaan, jos on tilaisuus tehdä tai nähdä jotakin kiinnostavaa.

Tavoitelukulista omasta hyllystä (vanhat tutut löytyy pääasiassa edelleen hieman karsittuna): 
Charles Dickens: Oliver Twist
Daphne duMaurier: Serkkuni Raakel
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Anni Kytömäki: Kultarinta
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
Pirjo Saarnia: Rasvoilla parempaa terveyttä
Herman Hesse: Narkissos ja Kultasuu
Milan Kundera: Kuolemattomuus
Robert McLiam Wilson: Eureka Street Belfast
Anja Kauranen: Pelon maantiede
Sting: Broken Music
Natalie Savona: mieliruokaa
Rickhard Ehrlich: The Green Kitchen
Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
John Steinbeck: Vihan hedelmät
Bonukset omasta hyllystä toiselle kierrokselle:
Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
Juan Manuel de Prada: Myrsky
Rickhard Mason: Meren huoneissa
F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

Unelmatyöpaikka

Olen jo pitkään ajatellut, että pitäisi hahmotella se unelmien työpaikka, jossa palaisin halusta olla töissä. Tämänhetkisessä työpaikassani ei ole mitään vikaa, mutta ihan kokonaiselämänkatsomuksen kannalta on ehkä viisasta tehdä jonkinlainen muistilista, mitä tällä elämällään haluaa tehdä ja millaisissa puitteissa. Työpaikalla tulee vietettyä arjesta valtaosa.

Jos aloitetaan ulkoisista puitteista, niin työpaikan pitäisi tarjota sekä fyysisesti että henkisesti tyydyttävät tilat, joissa ei tule selkä kipeäksi eikä ajatus sakkaa. Työpaikalla pitäisi olla monenlaisia tiloja erilaisiin tilanteisiin - ryhmätyöhön ja yksin työskentelyyn, energisoivaan ja rauhoittavaan ajattelutyöhön. Olisi mahtavaa, jos työpaikalla haluttaisiin oikeasti ihmisten viihtyvät, ja tilat suunniteltaisiin moderneiksi, tarkoituksenmukaisiksi, hyvin valaistuiksi ja inspiroiviksi. Haulla "creative office spaces" saa nähtäväkseen koko joukon kuvia (mm. Googlen konttorista), joissa ei ole lähdetty perinteisestä sermi-pöytä-tuoli -toimistosuunnittelusta, ja jollaisissa mielelläni päiväni istuisin. Työvälineet olisivat modernit, laadukkaat ja järkevät, eikä väärässä kohtaa säästettäisi, kun kyseessä on esim. teknologia jota työntekijä tarvitsee päivittäin. Työpaikan pitäisi tarjota myös herkullinen ja terveellinen lounas kohtuulliseen hintaan.

Työajan osalta voin todeta, että en enää sopeutuisi työpaikkaan, jossa olisi joustamaton työaika. Elämä olisi hyvin paljon vaikeampaa, jos pitäisi joka päivä olla toimistossa tasan klo 8-16. Unelmatyössäni voin tehdä työn joustavasti, siellä missä se käytännössä onnistuu sinä päivänä parhaiten.

Tärkeä, ellei tärkein osa työpaikalla viihtymistä ovat kollegat, ilmapiiri ja esimies. Työpaikalla pitää olla kannustava, insiroiva ja uudistuskykyinen ilmapiiri, että työtehtävien ja olosuhteiden kehittäminen on mahdollista. Henkilöstö on monipuolinen sekä ikä-, sukupuoli-, että tehtäväjakaumansa osalta. Pitää pystyä vaihtamaan ajatuksia kehittävässä hengessä ja luomaan kehitysprojekteja, joille saadaan johdon tuki. On erittäin tärkeää, että on mahdollisuus inspiroitua, innostua ja saada uusia näkökulmia ja ajatuksia säännöllisesti omien lähimpien työkavereiden kesken. Työpaikalla ei harrasteta johdon, organisaatioiden, olosuhteiden eikä kollegoiden sättimistä ja manaamista, ja konfliktit käsitellään. Työkaverit kannustavat toisiaan antamaan parhaan panoksensa.

Esimies ottaa vastuunsa ja pysyy kärryillä alaistensa tekemisestä sekä osaa vaatia alaisiltaan oikeita asioita. Hyvä esimies sekä kannustaa että haastaa kehittymään ja pitää omien alaistensa puolta. Hyvä esimies on sisäistänyt organisaation strategian ja tavoitteet ja pyrkii joukkonsa kanssa päämäärätietoisesti niitä kohti.

Organisaation sisäiseen tiedonkulkuun panostetaan, ja sisäistä viestintää pidetään yhtä suuressa arvossa kuin ulkoistakin viestintää. Muutoksista ja epävarmuutta & juoruilua aiheuttavista asioista tiedotetaan avoimesti ja nopeasti. Sisäiseen tiedon jakamiseen on panostettu ja kynnys erillisten tiedotustilaisuuksien tai -kampanjoiden järjestämiseen on matala.

Tärkein asia kokonaisuudessa lienee kuitenkin ne omat työtehtävät. Olen parhaimmillani saadessani tehdä tutkimustyyppistä ja analysoivaa työtä keskittyneesti, ja saan riittävästi aikaa viimeistellä sitä yksin. Työtehtävien osalta minulle sopivat tehtävät,
- jotka ovat monipuolisia ja vaihtelevia (ts. ei kahta samanlaista tehtävää)
- joissa saan tehdä tutkimusta ja analyysia
- jotka ovat projektiluonteisia - saan aikaansaamisen kokemuksia valmistuvista projekteista
- joissa saan ideoida ja kehittää
- joissa vaaditaan viimeisteltyä ja yksityiskohtaista lopputulosta
- joissa saan organisoida ja suunnitella - tehdä listoja
- joissa saan vähintään toisinaan ottaa puheenjohtajan roolin
- jotka ovat arvojeni mukaisia
- joissa koen, että voin jättää oman kädenjälkeni ja työni koetaan merkitykselliseksi
- ja ennen kaikkea: jotka ovat niin kiinnostavia että työpäivä menee siivillä ja olen vielä kotonakin innoissani.

Unelmatyönantaja tarjoaa säännöllisesti mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen, virkistymiseen ja eheytymiseen. Keinot näihin ovat monenlaisia, ja toivoisin että työnantaja mahdollistaisi sellaisia kokemuksia, joita en välttämättä muuten tulisi hankkineeksi, kuten nyt vaikka laadukkaat asiantuntijaseminaarit ja -koulutukset, juoksukoulun tai leivontakurssin järjestäminen. Omaperäisimmät ja virkistävimmätkään tilaisuudet eivät aina ole kovin kalliita. Jonkun kansainvälisen työnantajan muistan antavan mahdollisuuden työntekijöiden joka viikko käyttää muutaman tunnin jonkin oman projektin parissa, joka päästää työntekijän aivot flow-tilaan. Ilmeisesti tuollainen tuottaa hyviä projekteja ja keksintöjä myös työnantajan hyväksi.

Unelmieni työpaikka ja tehtävät ovat ennemmin
- uudistushaluisia kuin konsevatiivisia
- monipuolisia kuin monotonisia
- "out of the box" kuin laput silmillä
- Vuosikymmen- kuin kvartaalitavoitteisia
- "kuulostaapa hyvältä"- kuin "ei siitä kuitenkaan tule mitään" -asenteella varustettuja

Jos tämän kaiken saisi, niin inspiraatio kantaisi varmasti työajan jälkeenkin.

Kesäretket

Luin uusimman Avotakan Ilmari Tapiovaara -juttua, ja ajattelin, että pitäisi päästä käymään Villa Kokkosessa. Ajattelin, että olisi tosi kiva nähdä muitakin kivoja ja kauniisti sisustettuja ikonisia koteja, ehkä taiteilijakoteja tai muita. Ja sitten ajattelin, että siinäpä kesäteemaa. Sopii myös sateisille päiville, ja pääsee ihailemaan toivottavasti myös kauniita puutarhoja.

Eli kesäretkilista on arkkitehtuurilista (päivitän tätä vielä jatkossa):

• Alvar Aallon kotitalo, Riihitie 20, Helsinki
• Alvar Aallon Ateljee, Tiilimäki 20, Helsinki
• Hvitträsk, Hvitträskintie 166, Kirkkonummi
• Villa Kokkonen, Tuulimyllyntie 5, Järvenpää
• Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1, Helsinki
• Taiteilijakoti Erkkola, Rantatie 25, Tuusula

Alkuvuoden kirjallisuuskatsaus

Ensimmäisen kvartaalin aikaansaannoksista oli tarkoitus kirjata jotain ylös, mutta raportti on kuukauden myöhässä. (Olisiko neljän kuukauden jakso sitten triaali, vai kuinka?)

Tälle vuodelle on jo kahdeksan kirjaa takana. Hyvin menee, tahti on jokseenkin sama kuin vuosi sitten. 
Listan kirjoista kuitenkin vain kolme on tuolta alkuperäiseltä tavoitelistalta, kun on tullut saalistettua kiinnostavaa luettavaa ohi listan. Luettuna on 

• Kjell Westö: Kangastus 38, 
• Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras, 
• Jukka Itkonen: Kuutanssi (runoja), 
• Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi, 
• Neil Gaiman: Ocean at the End of the Lane, 
• Graeme Simsion: Vaimotesti, 
• Patrick Süskind: Parfyymi ja
• Alexander Dumas: Monte Criston Kreivi. 

 

Parhaat olivat Rajaniemi, Gaiman ja Simsion, vaikka ei ihan viiden tähden kirjallisuutta yksikään. Rajaniemen Kvanttivaras oli loistava siihen saakka kunnes loppuratkaisun viime metreillä putosin villeissä juonenkääntessä kärryiltä, joten juoni lässähti. Gaimanin Ocean at the End of the Lane oli taattua laatua, mutta ei mitään supererikoista. Simsionin vaimotestin kekkasin isosta hesarin kulttuurisivujen jutusta (kerta se on ensimmäinen kun kriitikkoa uskoo), ja kirjaa mainostettiin Nichollsin Sinä päivänä -kirjan vertaiseksi. Se olikin loistava, mutta ei kuitenkaan niin loistava. Joten melko laimea on ollut tämä alkuvuosi - yllättäjää odotellessa.

Isona projektina sain päätökseen (eilen) Monte Criston kreivin, jota aloittelin rohkeasti jo viime keväänä. Se on vaatinut lähinnä ahkeraa puurtamista ja kykyä sietää sitä että meni henkilöhahmoissa jo aikapäivää sitten sekaisin. Ei kokemuksena yllä ihan muiden historiallisten tiiliskiviklassikoiden (kuten Sinuhe, Ruusun nimi, Taru Sormusten herrasta) tasolle. Olen todennut, että keskimäärin yksi vastaava urakka mahtuu yhteen vuoteen, joten enpä taida aloitella muita klassikkostatuksen järkäleitä ainakaan tässä kesän korvalla, jolloin lukuinto muutenkin tyypillisesti hiipuu. Lukemisen olosuhteet ovat parantuneet viime vuodesta, koska istun aamuisin ja iltapäivisin noin 20 minuuttia bussissa (siellä onkin listan kirjoista kulunut kevyimmät kolme). Olenkin toiveikas, että tahti ei niin pahasti tänä vuonna hidastu.

Skippasin ohimennen listalta Joanne Harrisin Suolaista hiekkaa. Totesin, että koska edellinenkin Harris oli lähinnä urakka, jättänen ko. kirjailijan teokset jatkossa muille. Koetan päästä eroon siitä, että pitäisi väkisin suorittaa jotakin kirjoja jostain kummallisesta syystä. Süskindin Parfyymi jäi jyväskyläläisen ostoskeskukseen penkille - tuossa kirjassa palkitsevaa oli lähinnä parfyymin valmistukseen perehtyminen, muuten lukukokemus oli melko vastenmielinen, vaikka kokonaan sen suoritinkin. Myös Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli huonontunut melkoisesti reilussa kymmenessä vuodessa edellisestä lukukerrasta. 

Siitä periaatteesta kuitenkin koetan pitää kiinni, että vaikka kuinka hetken mielijohteesta olisin ostanut jonkun kirjan (tyypillisesti matkakirjan), niin se pitäisi jaksaa sitten lukea vaikka ei kirja varsinaisesti imaisisikaan. Tällaisessa vaiheessa on tällä hetkellä Jens Lapiduksen Rahalla saa (Stockholm noir I), joka on joko kirjailijasta tai suomentajasta johtuen liian huonoa kieltä luettavaksi ärsyyntymättä. Se nyt kuitenkin tuli matkalukemiseksi hankittua, vieläpä flipback-formaatissa, joten pakko on tahkota. 

Uusimpana mielijohdehankintana on menossa Jennifer Eganin Aika suuri hämäys, joka on voittanut ties mitä ja takakansiteksti oli muutenkin sopivasti mairitteleva ja kutsuva, saapa nähdä. Ei nuo Pulitzerit ynnä muut Bookerit kyllä välttämättä mitään omalla kohdallani takaa, esim. Cunninghamin Tunnit ja McEwanin Amsterdam olivat suuria pettymyksiä - olisivatkohan parantuneet (lukijan) iän myötä?

Lukulista nyt, eli lukemattomana omassa hyllyssä:

1. Boccaccio: Decamerone
2. Charles Dickens: Oliver Twist
3. Dostojevski: Idiootti
4. Daphne duMaurier: Serkkuni Raakel
5. Arturo Pérez-Réverte: Merikartta
6. Anja Kauranen: Pelon maantiede
7. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
8. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
9. Sting: Broken music
10. Natalie Savona: Mieliruokaa
11. Pirjo Saarnia: Rasvoilla parempaa terveyttä
12. Richard Ehrlich: The Green Kitchen
13. Dan Brown: Inferno
14. Jens Lapidus: Rahalla saa
15. Jennifer Egan: Aika suuri hämäys

Kakkoslistalla vielä

1. John Simon: Koneen ruhtinas
2. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
3. Juan Manuel de Prada: Myrsky
4. Richard Mason: Meren huoneissa
5. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
6. Stephen King: 22.11.63

Ensimmäiselle listalle haluaisin vielä Linnan täällä pohjantähden alla kovakantisen version, pitänee katsastella divareissa kun kirjakaupat tarjoavat vain pokkaria.

Muista tavoitteista on todettava, että parhaillaan teen yhtä verkkokurssia (GaBi 6.0) ja myös täydennyskoulutusohjelmaa (Mema Pro Aalto-yliopistossa) ihan läsnäoloperusteisesti, joten koulutusasia on jokseenkin plakkarissa. Hetkeen tarttumisen osalta on hyviä suunnitelmia, joista joitakin toki toteutettunakin lähinnä retkien muodossa. Kesäsuunnitelmia ajattelin tässä seuraavaksi kokoilla jonkin jännittävän, toistaiseksi avoimen teeman ympärille. Mutta mukavasti menee!

Uuden vuoden jutut 2014

Olen useana vuotena kirjannut ylös vuotuiset saavutukseni ja asettanut tavoitteita seuraavalle. Tykkään enemmän tavoitteista kuin lupauksista, tavoitteissa tuntuu olevan enemmän positiivista energiaa. Niillä tuntuu joka tapauksessa olevan enemmän pontta jos niitä laittaa intternetiin. Eivätpähän pääse unohtumaan. Viime vuodelle oli tällaista.

Jotenkin kaikenlainen tekeminen on vähentynyt kaikin puolin, mutta jotakin olen kuitenkin saanut aikaan. Olen ollut äitiysloman jälkeen neljä kuukautta töissä, ja olen nauttinut siitä niin täysillä kuin työn tekemisestä voinee kukaan nauttia. Lähes kaikki tämän vuoden kirjat luin ennen tuota töihinpaluuta, ja jos olisin jatkanut samalla tahdilla kuin siihen asti, olisi viime vuotinen tavoite tullut toteen. Askartelurintamalla kunnostauduin kesällä pieneksi hetkeksi ja sitten taas joulukoristeaikaan, mutta muuten olen saanut ajan kulumaan toisaalla eikä edes mikään pahempi askartelukaipuu ole kaivellut missään vaiheessa. Kummallinen vuosi siis kaikin puolin.

Elokuvia katsoin koko vuonna luultavasti alle kymmenen, tahti oli niin hidas että en edes pitänyt lukua. Tuossakin vauhti kiihtyi jälleen vuoden loppua kohti, joulukuussa tuli katsottua viisi elokuvaa. TV-sarjoissa sen sijaan on tullut tehtyä mahtavia löytöjä: Yle lähetti The Wiren kokonaisuudessaan viime vuoden aikana, ja sarja koukutti niin että piti ostaa itselle kaikki tuotantokaudet dvd:llä ettei tarvinnut odottaa viikkoa uutta jaksoa. Lienee kaikkien aikojen paras näkemäni TV-sarja. Tuon sarjan parissa menikin suurin osa vuoden tv:n katseluajasta. Lisäksi Netflixin House of Cards vei mennessään.

Ulkomailla käytiin kahdesti: Virossa päivämatkalla ja Ranskan Provencessa kesälomalla 10 päivän  kiertomatkalla. Kun tulee harvoin lähdettyä, niin jaksaa vähän enemmän panostaakin siihen matkaan, täytyy sanoa että Ranskan-matka oli ikimuistoinen.

Häpeäkseni tunnustan, että olen käynyt jumpassa ja lenkillä vähemmän kuin varmasti kymmeneen vuoteen, mutta olen senkin edestä istunut hiekkalaatikon reunalla ja rakentanut legoilla. Niihin tiivistyvät tämän vuotisen elämäni parhaat hetket.

Vuoden 2013 tavoitteet olivat 1) Yksi suoritettu verkkokurssi vielä määrittelemättömästä aiheesta, 2)Yksi opeteltu uusi taito 3) Oman kirjahyllyn lukemattomat kirjat luetuksi.

No. Verkkokurssia ei tullut tehtyä. Yksi on kyllä odottamassa ja kirjauduttuna, mutta se ajatus, että teen sen ennen töihinpaluuta, ei tullut toteutettua. Siirtänen tavoitteen ensi vuodelle. En myöskään varsinaisesti opetellut yhtään uutta taitoakaan, vaikka olen varma että jotakin olen oppinut. Kirjatavoitteessa otin heti tammikuussa härkää sarvista ja jatkoin vaihtelevalla menestyksellä kesään asti, jolloin into hukkui. No, lopputuloksena kirjahyllyssäni on 15 lukematonta kirjaa vähemmän. Luettu kirjasaalis on kokonaisuudessaan kirjattuna ylös tähän blogiin, sen lisäksi luin muutamia muita kirjoja. Vajaa parikymmentä kirjaa vuodessa on kuitenkin ihan hyvä ja huomattavasti parempi saavutus kuin monena edellisenä vuotena. Kirjojen parhaat olivat ehdottomasti Lundbergin Jää, Econ Ruusun nimi, Leen Kuin surmaisi satakielen ja Saarikosken runot 61-65. 

Erikoisinta tässä vuoden vaihteessa on, että minun on vaikea keksiä mitään superinspiroivaa uutta tavoitetta. Taidan pysytellä vanhassa hyvässä reseptissä, eli teen kirjalistan kiinnostavista kirjoista joita haluan lukea, ja koetan kahlata ne läpi. Oman kirjahyllyn osalta siirrän ensi vuoden tavoitteeseen ne kirjat, jotka jäivät lukematta, mutta jätän pois sellaiset vähemmän kiinnostavat, joista tiedän että aion ne kuitenkin säilyttää hyllyssä, luin ne tai en. Tästä ensimmäiseltä listalta taidan heittää osan joka tapauksessa kuikkaan viimeistään vuoden päästä, jos en tänäkään vuonna saa niihin tartuttua. Jos siis kaksikymmentä kirjaa olisi selätettynä ensi vuodenvaihteeseen mennessä, olisi se taas, totta vie, jotakin.

Lukemattomat ovat: 

1. Boccaccio: Decamerone
2. Charles Dickens: Oliver Twist
3. Dostojevski: Idiootti
4. Alexander Dumas: Monte Criston Kreivi
5. Joanne Harris: Suolaista hiekkaa
6. Daphne duMaurier: Serkkuni Raakel
7. Arturo Pérez-Réverte: Merikartta
8. Patrick Süskind: Parfyymi**
9. Anja Kauranen: Pelon maantiede
10. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
11. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
12. Sting: Broken music
13. Natalie Savona: Mieliruokaa
14. Pirjo Saarnia: Rasvoilla parempaa terveyttä
15. Richard Ehrlich: The Green Kitchen
16. Kjell Westö: Kangastus 38 (Ihana joululahja, tällä aloitan!)
17. Dan Brown: Inferno (toinen joululahja perheeseemme)

Lisäksi haluaisin lukea seuraavat, joista osan olen jo lukenut mutta olen kiinnostunut, ovatko ne edelleen hyviä (vai voiko niistä jo luopua).

1. John Simon: Koneen ruhtinas
2. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
3. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
4. Juan Manuel de Prada: Myrsky
5. Richard Mason: Meren huoneissa
6. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
7. Neil Gaiman: Ocean at the End of the Lane
8. Stephen King: 22.11.63

Muuten tavoitteena on kaiketi muistaa tarttua hetkeen ja koettaa löytää uusia kokemuksia (ts. ei jäädä sohvan nurkkaan makaamaan viikonloppuisin).

Tavoitteet vuodelle 2014:
1. Se verkkokurssi
2. 20 kirjaa
3. Carpe diem. (Hehheh.)

Toivotan itselleni onnea vuoteen 2014.

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut (15/33)

Ten Little Niggers / And then there were none. 1939. 

Kuinka hyvä: ***
Otti aikaa: Pari päivää.
Suosikkisitaattini: -

Miljöö: Devon Englannin rannikolla 1900-luvun alussa.
Päähenkilöt: Kymmenen U.N. Owenin Neekerisaarelle kutsumaa vierasta.

Olen lukenut tämän pakollisena yläasteen äidinkielen tehtävänä aika kauan aikaa sitten (silloin vielä nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa). Tämä kappale tuli vastaan kirjojen vaihtotorilla, enkä malttanut jättää sitä sinne. En muistanut kirjasta paljon, mutta sen verran kuitenkin, että muistin syyllisen muutaman kappaleen jälkeen. Näkökulma oli siis sangen erilainen, en liene koskaan ennen lukenut yhtään dekkaria niin että tietäisin kuka sen teki. Varmasti tuosta johtuen kirja ei ollut aivan yhtä hyvä kuin ensimmäisellä lukemalla, osin myös siksi että ikä paistaa kirjan kielestä ja juonen johdattelusta kirkkaasti läpi. Christien puolesta täytyy kuitenkin sanoa, että kaikesta huolimatta kirja on todella nerokas. Lisäksi se on mukavan kevyttä tekstiä jonka kahlaa parissa päivässä läpi (tai nopeammin jos on aikaa muutamaa hetkeä enemmän). En tiedä johtuuko kirjasta vai jostain muusta levottomuudesta unirintamalla, mutta näin myös kahtena yönä unta kirjasta, joten lienen tullut vanhemmiten herkemmäksi murhajännäreille (vaikka olisi kuinka vanhanaikainen ja tuttu juonikin kaiken lisäksi…)

Suosittelen: Klassikkojännäriä etsiskelevälle.

Eino Leino: Virta venhettä vie (14/33)

2003. Suuri Suomalainen kirjakerho.  446 s. Toim. Hannu Mäkelä.

Kuinka hyvä: **
Otti aikaa: Puoli vuotta.
Suosikkisitaattini: -

Aloitin tämän jo kesällä ja luin muita kirjoja samaan aikaan. Sitten en enää lukenut mitään kirjoja, ja tämä oli edelleen kesken. Kirjassa on Hannu Mäkelän lyhyt Eino Leinon elämäkerta, laaja kokoelma runoja ja lopussa vielä kirjeitä, pakinoita ja proosaa. Melkoinen urakka. Runot olivat (oletettavastikin) parasta antia tästä, ja sieltä poimin mahtavia uusia sanoja ja sanontoja sanavarastooni, kuten esim. "tehdä salatihuja". Jokainen varmasti ymmärtää mistä on kysymys, ja erinomaisesti tuo sopii käytettäväksi puolitoistavuotiaan lapsen tutkimusmatkoja kuvattaessa… Avartavaa oli myös kirjeenvaihdon lukeminen, vaikka se työ kävi välillä kovin raskaaksi.

Suosittelen: Perusteelliseksi perehdytykseksi Eino Leinoon hänestä kiinnostuneille, vaikka luulen kyllä että parempiakin koosteita herrasta on tässä maassa tehty.

Ellen Horan: 31 Bond Street (13/33)

2010. Blue Door.  380 s.

Kuinka hyvä: ***
Otti aikaa: Toista kuukautta.
Suosikkisitaattini: -

Miljöö: New York vuonna 1857
Päähenkilöt: Hammaslääkäri Harvey Burdell, Rouva Emma Cunningham, asianajaja Henry Clinton, miespalvelija Samuel.

Aloitin kesäkuussa Monte Criston kreiviä, mutta reilut 50 sivua luettuani totesin, että jos siihen projektiin ryhdyn, en pääse lukulistallani edes puoliväliin tänä vuonna. Siirsin sen siis syrjään, ja sain valita sopivasti kesän ulkomaanreissulle uutta lukemista hyllystä. Valitsin tämän, koska jos a) ehdin lukea sen loppuun reissun aikana, tai b) kirja on sysihuono, voin jättää sen reissuun jonkun muun luettavaksi. No, kirja kaappasi mukaansa mutta en ehtinyt lukea sitä loppuun reissun aikana. 

Tapanani on ostaa Englannin-reissuilta tuliaisiksi kirjoja, joita ei ole (vielä) käännetty suomeksi. Neil Gaimanin kirjoja olen tuonut useampia, mutta tämä on tällainen sattumanvarainen valinta alehyllystä (oli varmaan puhuttelevin kansikuvan & takakansitekstin yhdistelmä). Olen ostanut tämän lentokentältä helmikuussa 2011 matkalukemiseksi kotimatkalle, mutta se jäi lukematta, ehkä jopa kokonaan aloittamatta.

Kirja on harvinaisen hienosti sommiteltu dekkari, jossa aloitetaan murhaa seuraavasta aamusta, ja murhaan johtaneet tapahtumat ja toisaalta syyllisen etsintä paljastetaan lukijalle nykyhetken ja takaumien vuorottelulla. Kirja vaikutti todella hyvältä, kunnes loppuratkaisu jotenkin veti maton alta. Siksi vain kolme tähteä. Ratkaisu on kyllä järjellä ajatellen hyvä, mutta hieman laimea. Viehkoa kirjassa on lisäksi osin pikkutarkka 1800-luvun lopun kuvaus. 

Suosittelen: Perusdekkariviihdettä etsivälle, bonarina englannin kielen harjoitusta jos ei muuten tule käytettyä (kun ei tätä suomeksi saa).

Pentti Saarikoski: Runot 61-66 (12/33)

2008. Toim. Janna Kantola ja H.K. Riikonen. Otava. 320 s.

Kuinka hyvä: ****
Otti aikaa: Pari viikkoa
Suosikkisitaattini: Useita, mutta vaikka tämä: "Minä rakastan sinua / niinkuin vierasta maata / kallioita ja siltaa / niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta / minä kävelen sinua kohti maailmassa / ilmakehien alla / kahden valon välistä / minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua" (Saarikosken runot eivät useinkaan kerro näin suoraan rakkaudesta, joten tämä on sympaattinen.)

Haksahdin Saarikosken runoihin joskus vuosituhannen vaihteessa varmaankin, luin elämäkerrankin, mutta en ole koskaan lukenut kattavasti edes yhtä kirjaa pelkästään runoja. Tämä kokoelma tuli kirjakaupassa vastaan pari vuotta sitten, ja tuntui nyt viimein täydelliseltä kesälukemiselta. Sitä se tosiaan olikin. 

Omasta mielestäni Saarikoski paranee vanhetessaan, tahdon sanoa että myöhäisemmät runot ovat parempia. Joskaan en niistä kaikkein poliittisimmista saa oikein paljon irti. Mutta nerokkaita kielikuvia on kyllä paljon. Tuo sitaatti olikin todella vaikea valinta. 

Luen samaan aikaan Eino Leinon runoja (ja kirjeitä ym. kirjallista tuotantoa kokoelmassa), ja täytyy sanoa että enemmän saan tästä uudemman polven suuresta runoilijasta. Tämä on yksi niitä kirjoja, joista ei voi luopua, koska siihen täytyy palata uudestaan monta kertaa. 

Suosittelen: Hienojen kielikuvien etsijälle, joka haluaa maistella ja sulatella lukemaansa. 

Taste of Helsinki!

Mistä innostuin tänään? No ruoasta! Käytiin maistamassa Taste of Helsinki, ja herkultahan se maistui. Aivan erinomainen konsepti tuo, 12 fine dining -ravintolaa ja useat viinin maahantuojat tarjosivat tuotteitaan kohtuullista korvausta vastaan. Tänään lounaalla oli siis omalla lautasellani seuraavanlainen menu:

• Hevostartar ja suola-aroniaa (C)
• Paistettua karitsatuoremakkaraa, kesäkasvissalaattia ja ryytisinappikastiketta (Muru)
• Haudutettua viljaporsaan poskea, herkkusientä, tryffeliä ja ryppyporkkanaa (Demo)
• Fenkolilla maustettu haukiburger, sitruunakastiketta ja perunasipsejä (Bistro O Mat)
• Luomukaritsaa, emmeriä ja Ahlbergin yrttejä (Ask)
• Paahdettua valkosuklaata, mansikkaa ja sitruunaverbenaserbettia (Smör)
• Mustaherukkateellä maustettua suklaaganachea, mustaherukkavispipuuroa ja mustaherukanlehtihyytelöä (Demo)
• Haudutettua raparperia, paahdettuavalkosuklaata ja rosmariinilla maustettua marenkia (Muru)

Nuo kaikki ovat siis tapas-kokoisia annoksia, ja jälkiruoat syötiin kyllä kaikki jaettuna kahteen pekkaan, joten enemmänkin olisi mahaan mahtunut. Mutta ihania makuelämyksiä kohtuullisella hinnalla! Bonuksena täytyy mainita että kohdalle osui täydellisen oman suuni mukainen viini Zenato Ripassa, jota ei varmaankaan "sokkona" tulisi Alkosta ostettua, ellei tuolla olisi saanut maistaa. (Lisäksi maistoimme Sukulan Barolon, eikä varmaankaan tule toista kertaa maistettua...)