Mainokset laatikossamme

Muutettiin uuteen kotiin ja saatiin postilaatikko. Muutama viikko meni tuumiessa, miten postilaatikkoon saa kirjailtua kestävästi viestin kustille, ettemme halua mainoksia. Tulin tehneeksi siinä samalla neljän viikon pituisen tutkimuksen seinäjokisesta mainosten jakamisesta. Tässä tutkimusraportti.

KOTIIN KANNETTUJEN MAINOSTEN MÄÄRÄ SEINÄJOELLA

1. TUTKIMUKSEN TAUSTAT JA TAVOITE

Tämän tutkimuksen tutkimusryhmä ajautui tutkimuksen tekemiseen käytännön syistä. Taustasyitä oli kaksi kappaletta:
1. Parhaaksi ja edullisimmaksi menetelmäksi estää toivomattomien mainosten ilmestyminen laatikkoon todettiin taholta X lainattava dymo-tarratulostin, jota ei ollut ulottuvilla ennen neljättä mainoksellista tutkimusviikkoa.
2. Kotosalla puuhattiin ensin remontti- ja sitten sisustushommia, joiden takia piti sallia kaikki mainokset, jotta saisi luettavakseen huonekaluliikkeiden ja rautakauppojen mainokset.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon seinäjokisessa lähiössä jaetaan neljän viikon aikana mainoksia vastaanottajan niitä erikseen pyytämättä. Tutkimusryhmä halusi tietää kuka täällä mainostaa, mitä ja kuinka paljon noin ylipäänsä, sekä mitä ilmaisjakelulehtiä laatikkoon oikein ilmestyy jos antaa ilmestyä ja ovatko ne luettavia vai eivät. Tarkoituksena oli myös selvittää, painottuuko neljän loppukesän viikon aikana esim. saapas ja sadetakki-, marjanpoimuri-, ruskaretki- tai muiden mainosten osuus muihin mainoksiin nähden.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Tutkimus kesti neljä viikkoa aikajaksolla 25.8. - 22.9.2009. Tutkimus suoritettiin tyhjentämällä postilaatikkoa päivittäin ja erittelemällä omaan pinoonsa olohuoneen lattialle saadusta saaliista ne, jotka ilman osoitetarraa laatikkoon oli kannettu. Tutkimusjakson päätyttyä tutkimusaineisto lajiteltiin eri kategorioihin olohuoneen uudelle pyöreälle matolle. Kunkin kategorian sisältämä aineisto laskettiin kappaleittain. Luvut kirjattiin lyijykynällä A5-kokoiselle paperille, jonka toisella puolella oli lyijykynäpiirustus. Lisäksi eri pinojen korkeutta arvoitiin silmämääräisesti. Arviot kirjattiin kappalemäärien kanssa samalle paperille, sivun oikeaan laitaan.

Mainospinkan painoa arvioitiin kannattelemalla toisessa kainalossa mainospinoa ja toisessa kainalossa vuoroin Macbookia, jonka paino tarkastettiin internetistä, ja vuoroin eri määriä litran mehu- ja maitopurkkeja sekä myslipaketteja. Virallinen punnituksen tulos saatiin tutkimusryhmän hauislihasten tuntemuksen perusteella.

3. TUTKIMUKSEN TULOKSET

Tutkimusaineistosta oli eriteltävissä 7 eri mainostyyppiä:
1. Ruokamainokset, 4 kpl
2. Huonekalut, kalusteet ja remonttitarvikkeet, 14 kpl
3. Elektroniikka ja muu gigantti, 7 kpl
4. Vaatteet ja kosmetiikka, 6 kpl
5. Sekatavarakaupat (Anttila, Tokmanni jne.), 22 kpl
6. Ilmaisjakelulehdet, 20 kpl
7. Muut, 8 kpl

Ryhmään nro 7 lajiteltiin mainokset, joiden luokittelu oli:
- liian vaikeaa tutkimusryhmän käsityskyvyn rajoittuneisuuden vuoksi,
- mainoksia oli vain yksi kappale omassa niinsanotussa kategoriassaan, tai
- mainoksen ei voitu katsoa kuuluvan mihinkään kategoriaan ylipäänsä (Ilkan mainokset).

Ilmaisjakelulehtiä ilmestyi neljää eri lehteä säännöllisesti kerran viikossa ja joitakuita muita epäsäännöllisesti harvemmin. Kerran viikossa ilmestyvistä ilmaisjakelulehdistä 2 kappaletta todettiin erittäin luettaviksi kaikkine järjestöpalstoineen, yksi kappale keskinkertaiseksi mutta epärelevantiksi ko. tutkimusalueella, ja yksi kappale erittäin huonoksi. Epäsäännöllisen säännöllisesti postilaatikkoon ilmestyviä ilmaisjakelulehtiä ei arvioitu.

Ryhmän nro 6 osuus oli selvästi suurin muihin ryhmiin verraten, silmämääräisesti arvioituna noin 50 %. Ryhmän nro 5 osuus oli seuraavaksi suurin vieden noin neljänneksen osuuden tutkimusaineistosta. Kaikki loput mainokset (ryhmät 1 - 4 ja 7) muodostivat tutkimusaineiston viimeisen neljänneksen, josta ryhmä 2 käsitti noin kaksi viidennestä (10 % koko tutkimusaineistosta).

Koko tutkimusaineiston paino oli noin 3500 grammaa.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Kun jätetään huomiotta ilmaisjakelulehtien osuus, suurimman osuuden mainoksista saivat sekatavaramarketit, jotka muistivat tutkimusryhmän postilaatikkoa kerran viikossa jokainen omalla aikakauslehteä muistuttavalla mainoksellaan. Muista loppukesän satunnaisen neljän viikon mainoksista näyttivät painottuvan erityisesti huonekaluliikkeiden ja ns. rautakauppojen mainokset. Tutkimusryhmä ei pystynyt päättelemään, ovatko ko. painotukset sääntö vai kausivaihtelu (eli onko loppukesä erityisen otollista aikaa tehdä remonttia tai ostaa esim. sohvia), vai olivatko mainostajat kenties aistineet tutkimusryhmän taloudessa käsillä olevan hankintojen suman. Johtopäätösten tekeminen vaatisi lisätutkimuksia jollakin toisella satunnaisella neljän viikon jaksolla.

Saapas ja sadetakki- ja marjanpoimurimainokset todennäköisesti sisältyivät sekatavaramarkettien mainoksiin, tätä ei kuitenkaan erikseen tutkittu. Ruskaretki- tai muita kauteen liittyviä mainoksia ei havaittu mainosten joukossa olevan.

Lukuunottamatta ryhmän kaksi sisältämiä mainoksia tutkimusaineiston sisältöön ei perehdytty nimeksikään (mahdollisesti yhtä ilmaisjakelulehteä selailtiin läpi). Mikäli oletetaan, että mielenkiinto ryhmän 2 sisältämää aineistoa kohtaan jatkuu halki vuoden, voidaan laskemalla päästä siihen johtopäätökseen, että turhanpäiväistä mainospaperia kannetaan ensin tutkimusryhmän postilaatikkoon ja sen jälkeen ko. talouden keittiön pöydän ja paperinkeräyslaatikon kautta roskakatokseen noin 160 kg vuodessa. Taloudessa jonkinlaisen huomion ja läpiselailun osakseen saavien mainosten määrä on puolestaan noin 20 kg vuodessa. Mikäli mielenkiinto ryhmän 2 aineistoa kohtaan on ainoastaan kausiluonteista, turhaan edestakaisin kannettavan paperin osuus on edelleenkin suurempi.

Seinäjoen edellisen väestönlaskennan mukainen asukasluku on 56 201 henkilöä. Hihasta ravistamalla oletetaan, että talouksista 10 % liimaa postiluukkuunsa "Ei mainoksia" -tarran. Kun Suomen talouksien keskimääräinen koko on 2,1* henkeä, saadaan tutkimuksen hätiköidyksi johtopäätökseksi 4300 000 kg kannettuja mainoksia vuodessa Seinäjoella.

Pitkälle vietynä johtopäätöksenä tutkimusryhmä päättelee, että kyllä paperiteollisuudelle ainakin jossakin päin maailmaan vielä riittää töitä.

Tutkimuksen päätyttyä lisämainosten tuleminen estettiin sopivasti käsille kulkeutuneella dymo-tarratulostimella valmistetulla "EI MAINOKSIA, KIITOS!" -tarralla. Toistaiseksi ainoastaan yhden ilmaisjakelulehden (sen erittäin huonon) jakaja ei ole ymmärtänyt viestiä.

* Tilastokeskuksen vuoden 2008 asunto- ja väestötilastojen summittaisella yhdistelyllä ja törkeällä väärinkäytöllä saatu luku.

Kaimani kuusikossa

Joku näistä pitää paikkansa:
a) korppi on huomattavasti yleisempi Pohjanmaalla kuin muualla Suomessa, tai
b) korppi on yleistynyt huomattavasti Suomen luonnossa viime aikoina, tai
c) korppi on ennenkin ollut ihan yhtä näkyvillä, mutta koska en ole istunut autossa pitkin korpitaipaleita päivittäin, se on jäänyt minulta näkemättä.

En tiedä vastausta. Jos joku tietää, niin minulle saa kertoa.

Nimittäin viimeisen vuoden ajan Pohjanmaalla ahkerammin autoilleena olen päässyt ihailemaan korppien liikkeitä lähes joka toinen päivä. Eteläpohjalainen korppi on löytänyt maanteiden noutopöydät, ja usein Corvus Corax joko liitelee tien päällä, istuu kuusessa tai ihan siinä kaistalla liiskaantuneen evään äärellä. Ja joka kerta pitää varoa ajamasta ojaan, kun pitää niin ihmetellä.

Aikaisemmat havaintoni eläimestä ovat vaellusreitiltä, kesämökin metsiköstä tai kansallispuistosta satojen metrien päästä, jossa linnun on paljastanut ääni. Ja sitä on pitänyt hissuksiin väijyä liikkumatta kiikarin kanssa. Kiikaritta sitä ei ole päässyt ihailemaan kuin vilaukselta ylilennolla. Kyllä se vieläkin arka on, ei muutamaa kymmentä metriä lähemmäs pääse kun se jo lehahtaa kuusikkoon.

Mutta komia musta lintu se on, häjy jopa. Iso. Eikä kovin tyhmä. Kuinkakohan kauan kestää että se istuu pihapuussa odottamassa biojäteastian kannen aukaisua tai vartioimatta jätettyä grillimakkaraa?