Luin jokin aika sitten Sunnuntaihesarista jutun espanjalaisen maatalouden muutoksen aiheuttamista vaikutuksista luontoon. Juttu oli otsikoitu ”Nälkiintyneet tappajakorppikotkat pelottavat Espanjan Pyreneillä”. Jutussa kerrottiin, että pahimman BSE-tautiaallon jälkimainingeissa karjankasvatuksen käytäntöjä muutettiin niin, että ruhoja ei jätetä enää lojumaan luontoon vaan ne on tuhottava. Tästä johtuen paikalliset, ennen ruhoja ravinnokseen käyttäneet, nyt nälkäkuoleman partaalla olevat korppikotkat ovat alkaneet aiheuttaa ongelmia tappamalla karjaa, erityisesti poikivia lehmiä, ovatpa ilmeisesti hätyyttäneet ihmisiäkin vuorilla. Karjankasvattajat, matkailuyrittäjät ja muut vuoriston asukkaat suhtautuvat asiaan aggressiivisesti ja esittävät korppikotkien vaarantavan alueen elinkeinojen lisäksi ihmisten turvallisuuden. Lapsia ei uskalleta laittaa yksin koulumatkalle. Luonnonsuojelijat puolestaan vähättelevät vahinkoja ja kantavat linnuille ruokaa luontoon ja ruokkivat niitä suojelukeskuksissa. Kuulostaako tutulta? Tuleeko mieleen supisuomalainen susikeskustelu?
Ottamatta erityisemmin kantaa suomalaisen suden tai vastaavasti lampaankasvattajan ahdinkoon, korppikotkien tilanteessa on myönnettävä, että oma vaakani kallistuu hivenen karjankasvattajien ja matkailuyrittäjien puolelle. Koska jos ihminen lisätilaa hamutessaan uhkaisi täysin ihmisestä riippumatta menestyviä korppikotkia, tilanne olisi eri. Mutta. Kysymyksessä on laji, joka on runsastunut ihmisen toiminnan ansiosta. Nyt se edelleen ihmisen toiminnan ansiosta on vaarassa vähetä. Olen saanut sellaisen käsityksen, että näin lajien määrillä ja suhteella on tapana ajan kuluessa luonnossa vaihdella, toisistaan riippuen.
Tilanteen tekee monimutkaiseksi se, että ”tappajakorppikotkien” joukossa on erittäin uhanalainen partakorppikotka. Jos ihmiset vain lopettaisivat vuorilla asumisen ja muuttaisivat pois, korppikotkien väheneminen olisi pelkästään luonnonsuojelullinen huolenaihe. Poliittisesti hankalaksi tilanteen tekee se, että korppikotkat eivät vain vähene, vaan uhkaavat myös ihmisen elinkeinoa ja turvallisuutta. Toisaalta, äkkipäätelmänä kuulostaisi siltä, että ruhojen kantaminen luontoon edistäisi sekä karjankasvattajien että luonnonsuojelijoiden intressejä, kun korppikotkat tästä taas rauhoittuisivat. Onnea vaan Pyreneille ongelman ratkaisemiseen. Ei sillä, että oma susikeskustelumme olisi ainakaan yhtään helpompi.
Korppikotkat ovat muuten aika jylhiä olentoja. Olen nähnyt muutaman ihan oikeasti luonnossa, eikä tullut houkutusta tehdä lähempää tuttavuutta.
Korppikotkien ja susien johdattelemana totean vielä lopuksi onnentoivotukseni kaikille viime viikon vaaleissa äänialaa voittaneille uusille yo-kunta-aktiiveille sekä muille uusiin tehtäviin nimetyille vanhoille aktiiveille. Vuoden loput tuppaavat olemaan tuulista aikaa ilmeisesti ylioppilaskunnassa kuin ylioppilaskunnassa, ja vaalit edelleen pistävät vauhtia rattaisiin aina joka toinen vuosi, terv. nimim. "onneksi seuraan sivusta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti