Jäljellä on neljä päivää ympäristönsuojelutarkastajan viransijaisena. Tai ei oikeastaan sitäkään, koska ylityötunnit pitäisi vielä ehtiä viettää poissa työpaikalta. Neljä kuukautta on mennyt todella nopeasti, ja sanomattakin on selvää, että työ on opettanut paljon tuoreelle maisterille.
Ensinnäkin työ on opettanut itsensä ilmaisemista kuivakkaasti. Viranomaisena täytyy osata sanoa asiat neutraalin objektiivisesti. Vaikka asia kuinka henkilökohtaisesti innostaisi tai kismittäisi, on osattava kääntää asia niin, että seikkaan on nyt muidenkin kiinnitettävä objektiivisen harmaata ja virallista huomiota. Taito sekin.
Tein ennen työn aloittamista oletuksen, joka onkin pitänyt paikkansa, mutta vain puolittain. Pohjalaisisännille on tarvinnut väittää vastaan harvinaisen vähän. Minut on otettu mahtavan mukavasti vastaan suurimmassa osassa paikoista joihin olen tarkastajana kävellyt sisään, kahvia on keitetty ja tarinoitu yhtä jos toista yrittämisestä ja siitä kuinka maailma muuttuu, ja kuinka hyvä on että ympäristöstä huolehditaan. Sitä ennustuksen toista puolta, naapuririitoja, onkin sitten ollut senkin edestä. Ympäristönsuojelua – ja siinä samassa ympäristönsuojelutarkastajaa – on mukava ja helppo käyttää lyömäaseena kekseliäisyyden loppuessa. Meille soitetaan, jos ei vain ole kanttia mennä sanomaan sille naapurille, että sen naama kertakaikkiaan ottaa päähän, tai toisessa tapauksessa siitä aidan yli on huudettu jo niin paljon, että homma on muuttunut molemminpuoliseksi pään aukomiseksi. Sitten keksimällä keksitään, että nuo kaksi maalipurkkia ovat seisseet tuossa naapurin talon päädyssä jo aika kauan, tai että naapurin komposti on puoli metriä väärässä kohdassa. Asiaa siinä sitten selvitellään, ja seuraavaan viikkoon mennessä jomman kumman naapurin mittari on mennyt niin paljon punaiselle, että se polttaa saunanpesässään pelkkää sanomalehteä toista päivää putkeen pelkkää ilkeyttään. Ja taas meille soitetaan. Voi pojat, näitä esimerkkejä olisi kerrottavaksi.
Välillä ollaan onneksi myös ihan oikeiden ja vakavien asioiden kanssa tekemisissä, niin vakavien, että poliisi ja mahdollisesti syyttäjäkin on kutsuttu mukaan piirileikkiin. Maailmassa on vielä olemassa ihmisiä, joita ei lainkaan kiinnosta yksinkertaisimmatkaan ympäristöasiat, ja ne jätetäänkin huomiotta kunnes rikosilmoitus on tehty. Asioiden kärjistyminen tuohon mittakaavaan aiheuttaa päänvaivaa myös tarkastajan omalla puolella pöytää: muistioita on kirjoitettava kieli keskellä suuta, kun tietää erittäin todennäköisesti joutuvansa myöhemmin omista sanomisistaan vastuuseen käräjäoikeudessa. Vastuuta on jo roimasti organisaationkin puolesta. Ja tuntuma on se, etteivät nämä asiansa näin pitkälle vieneet henkilöt edes muutu oikeussalikäsittelystä miksikään.
Tässä työssä on edellisistä huolimatta huomattavasti enemmän hyvää kuin huonoa. Joka päivä on erilainen erilaisten ihmisten ja asioiden kanssa, ja aika kuluu vinhaa vauhtia. Sekin, mikä ei aina ole mukavaa, saattaa silti olla mielenkiintoista. Ja vaikka aina ei tunnekaan tekevänsä työtä, jolla on merkitystä, saattaa siitäkin jonkun toisen päivä hieman parantua. Työpaikalla tulee naurettua paljon, ja keskustelua käydään kollegoiden kesken päivittäin ja runsaasti. Välillä olen vähän väsynyt hommiin, mutta hermojani en ole menettänyt kuin yhden ainokaisen kerran asiakkaan vastaanväittämiseen. Kyseessä on muuten se sama vakioasiakkaaksi muodostunut yrittäjähenkisyyden ja piittaamattomuuden yhdistelmän ruumiillistuma, jolta vastaanotin ensimmäisen huutopuheluni huhtikuun alussa. En kuitenkaan vieläkään huutanut, kuulemma, kollegan mukaan. Ainakaan yhtä kovaa kuin asiakas itse. Ja mainittakoon myös, että en ole ainoa, jolta tapaus on saanut savun korvista.
Voin suositella ympäristönsuojelutarkastajan työtä lämpimästi kaikille asiakaspalvelusta, keskikokoisesta tai vähän pienemmästä vallasta, omien jalostuneiden mielipiteiden lausuntoina ylös kirjoittamisesta, lakipykälien tulkitsemisesta, byrokratiasta, kirjeiden ja muistioiden
kirjoittamisesta, puhelimeen vastaamisesta, erikoisiin kysymyksiin vastauksen löytämisestä tai tietenkin maailman pelastamisesta (isossa tai pienessä mittakaavassa) kiinnostuneille. Ja on siinä hommassa vielä paljon muutakin tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti