Ensimmäinen päivä lokakuuta. Ensimmäinen päivä sitten kesän 1999 kun opiskelijakorttini ei ole voimassa. Tästä se alkaa, kalliit junaliput, normaalihintaiset lounaat, ennennäkemättömät hinnat teatterissa ja museossa. Huoh.
Joitain asioita tosiaan kaipaan. Opiskelukaverini statuksena oli jokunen viikko sitten facebookissa "Risto valitsee kursseja Korpista". Tajusin näin jälkijättöisesti, että se tosiaan oli lukuvuoden paras hetki, kun katseli kurssien sisältöjä ja suunnitteli uusia opintoja. Amk:ssa tietysti vain katseli uusia kursseja, suunnitelmat oli tehty opiskelijan puolesta, toimiva systeemi sekin. Lisäksi on monia muita juttuja: sosiaalisuus ja kaverien treffailu keskellä päivää, pitkät lounaat Ilokivessä, satunnaiset omavalintaiset vapaapäivät, kaikki sellainen. Jopa miltei vuoden uppoutuminen graduun (amk:ssa hieman vähemmän aikaa opinnäytetyöhön), keskittyminen yhteen, itseä kiinnostavaan aiheeseen viikosta ja kuukaudesta toiseen oli hienoa. Kerrankin oli aikaa keskittyä yhteen asiaan ja tehdä se kunnolla (uskomatonta ehkä, mutta ajattelin gradustani näin jo sitä tehdessäni). Toisinaan leikin ajatuksella, josko sitten isona ryhtyisikin tutkijaksi.
Henkilökohtaisen hintaluokkani muutosta lukuunottamatta olen kuitenkin ihan tyytyväinen veronmaksaja. Insinöörin työni on kiinnostavaa ja päivät kuluvat hieman liiankin nopeasti toisinaan. En kaipaa sitä huonoa omaatuntoa, jota opiskelija saa kantaa jatkuvasti: aina on jotakin tekemättä jotakin kurssia varten. Ja tenttiä edeltävät päivät nenä kirjassa tuntuvat samalta kuin oikein paha koti-ikävä: kunpa voisi olla jossain muualla ja tehdä jotain muuta.
Vai josko ehkä sittenkin hakisi opiskelemaan jotakin kiinnostavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti