keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Kaimani kuusikossa

Joku näistä pitää paikkansa:
a) korppi on huomattavasti yleisempi Pohjanmaalla kuin muualla Suomessa, tai
b) korppi on yleistynyt huomattavasti Suomen luonnossa viime aikoina, tai
c) korppi on ennenkin ollut ihan yhtä näkyvillä, mutta koska en ole istunut autossa pitkin korpitaipaleita päivittäin, se on jäänyt minulta näkemättä.

En tiedä vastausta. Jos joku tietää, niin minulle saa kertoa.

Nimittäin viimeisen vuoden ajan Pohjanmaalla ahkerammin autoilleena olen päässyt ihailemaan korppien liikkeitä lähes joka toinen päivä. Eteläpohjalainen korppi on löytänyt maanteiden noutopöydät, ja usein Corvus Corax joko liitelee tien päällä, istuu kuusessa tai ihan siinä kaistalla liiskaantuneen evään äärellä. Ja joka kerta pitää varoa ajamasta ojaan, kun pitää niin ihmetellä.

Aikaisemmat havaintoni eläimestä ovat vaellusreitiltä, kesämökin metsiköstä tai kansallispuistosta satojen metrien päästä, jossa linnun on paljastanut ääni. Ja sitä on pitänyt hissuksiin väijyä liikkumatta kiikarin kanssa. Kiikaritta sitä ei ole päässyt ihailemaan kuin vilaukselta ylilennolla. Kyllä se vieläkin arka on, ei muutamaa kymmentä metriä lähemmäs pääse kun se jo lehahtaa kuusikkoon.

Mutta komia musta lintu se on, häjy jopa. Iso. Eikä kovin tyhmä. Kuinkakohan kauan kestää että se istuu pihapuussa odottamassa biojäteastian kannen aukaisua tai vartioimatta jätettyä grillimakkaraa?

1 kommentti:

Korppinen kirjoitti...

Kyllä tuo kaima on ilmeisesti menettänyt ihmisen ansioista reviiriään, metsien aukkohakkuiden,asutuksen yms.takia.
Ja joutuu siten tulemaan näkösälle.
Sehän oli minun lapsuudessani korpiselkosten arka asustelija.
Äänen kuuli, mutta harvoin näki.
Tosin eihän mulla ollut poikasena kiikaria...