Henkilön, joka päiväunissaan halajaa Pohjois-Karjalaan verkkarihousuiseksi lammasfarmariksi, auringonkukan ja perunan kasvattajaksi ja kymmenen koiran emännäksi, täytyy toteutta alter egoaan kaupungissa parvekepuutarhuroinnin voimin. Puutarha on tänä kesänä väreiltään keltainen ja sininen, kainot neidot keltaiset esittäytyvät kuvassa vasemmalla (kaksi heistä katsoo ujosti kameraan). Taustalla harmaana jylhä parveke ja keskisuomalaista koivikkoa. Saan riemastuksekseni käyttää kullan parveketta viherpeukalointitarpeen tyydyttämiseen (olen parvekkeeton reppana). Kulta on suotuisa myös hoitamaan kasteluhommia joskus auringon porottaessa, jos itse olen estynyt rientämään silmäterieni avuksi.Puutarha on siis olemassa toista kesää. Viime kesänä laatikossa oli samettikukkia ja mansikoita. Oli tosin ehkä hieman optimistista odottaa mansikkakakkutarpeita parvekkeelta pelkästään istuttamalla pari taimea parvekelaatikkoon. Onneksi satuttiin valitsemaan melko marjaisat taimet, eivätkä ne neljä mansikkaa ehtineet kovin paljon kuivua ennen muuttumistaan kokonaan punaiseksi (en tiedä voiko puhua kypsymisestä) ja jouduttuaan parempiin suihin. Oli siinä touhussa kuitenkin tiettyä maanviljelyshenkeä.
Puutarhan kukkien valitseminen ei aiheuta valinnanvaikeutta. Ensin päätetään keväällä, mihin sinä kesänä lähdetään reissuun, sitten pyöräillään Jyväsjärven ympäri viherlandiaan ihmettelemään tarjontaa ja poimitaan mukaan sopivat kukat. Viime vuonna kannatettiin Hollantia sekä jalkapallossa (ei auttanut) että turismilla, ja kukat parvekkeella olivat oranssit. Sopii vaan arvailla, mihin tänä kesänä suunnataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti