Kuuntelin tänään kiinnostuneena työhuoneeni ulkopuolella käytyä keskustelua. Porukalla siinä luettiin päivän ruokalistaa, jossa oli tarjolla hokikalaa. Lukijat yrittivät saada selvyyttä, pitäisikö siinä lukea "lohikalaa" vai "jokikalaa". Myös NHL:llä epäiltiin vitsikkäästi olevan jotain tekemistä kalan kanssa. Ei, hokikala on ihan eri asia.
Tämänpäivänen lounaamme hokikala on kummeliturskan sukulainen eteläiseltä pallonpuoliskolta. Vaikkei minulla mitään haukea vastaan olekaan, voin yhtyä NYT-liitteen verkkolehden syö ja juo -palstalla esitettyyn kysymykseen: "Miksi ihmeessä suomalaisessa lounaspaikassa tarjotaan Uudesta-Seelannista rahdattua kalaa, varsinkin kun kalan maku on melko mitäänsanomaton ja ruotojakin on kuin hauessa?" Niin, miksi?
Aihe liittyy viimeaikaiseen lempitilitysaiheeseeni: ruoan kyöräämiseen meille Suomeen maailman laidalta (HS:n kuukausiliitteen mielipideosastolla pahalaiset julkaisivat vain osan piiiitkästä tilityksestäni). Myös maailman ympäristöpäivän teemaksi on tänä vuonna otettu ruoan ympäristövaikutukset ja kuljetusten energiankulutus. Erityisesti kalat reissaavat nykyään enemmän kuin keskiverto formulakuski.
Osinhan tämä johtuu siitä, että on mukava tarjota ravintolan listalla tai ruokakaupan tiskissä eksoottista kalalajia nykyisin niin vaativalle (ja tiedostamattomalle) asiakkaalle. Suurempi syy eksoottisten lajien ilmestymiseen ruokalistoille on kuitenkin se, että Norjan rannikolta tai muualta kohtuullisen kuljetusmatkan päästä kalastettavat turska & co. alkavat olla katoava luonnonvara. (Tosin norjalainenkin kala saattaa kiertää maailman ennen suomalaiselle lautaselle päätymistään.) Maailman kalakannat on kalastettu kestämättömälle tasolle ja kalatiskin lajisto monipuolistuu, kun parhaat ruokakalat harvinaistuvat. Kala tuodaan yhä kauempaa ja ruoaksi alkavat kelvata myös tuntemattomat, hankalammin kalastettavat tai ruotoisemmat lajit. Ruokalistalle tulee sellaisia lajeja, joita jopa ympäristökeskuksen työntekijät luulevat kirjoitusvirheiksi.
Verkosta löytyy WWF:n julkaisema kalaopas, jonka perusteella voi tehdä eettisiä lounasvalintoja. Uusia lajeja ilmestyy ruokalistallemme kuitenkin siinä määrin kiihtyvässä tahdissa, ettei esimerkiksi hokikala ole ehtinyt oppaaseen. Kuitenkin mitä lähempää, sen parempi.
2 kommenttia:
aina oppii jotain uutta. tuosta hokikalasta en oo koskaan ennen kuullukaan. mie tiedän vaan ahvenen ja lohen ja niitten parit kaverit.
mie oon vaan päntänny tietoa päähäni ihmisten vuorovaikutuksesta ja luokkajaosta ja yhteiskunnan nykytilasta ja globalisaatiosta ja muusta sellasesta. alkaa pikkuhiljaa uuvuttaa, mut eipä miuta ainakaan siitä voi syyttää, ettenkö olis kaikkeani tehny. pian tää projekti on ohi toistaseks ja voin tehä enemmän kaikkia ihania ja mahtavia juttuja (joita kyllä nytkin oon ehtiny aina välillä).
Siis ei voi olla totta!!!
Mä olen meidän työpaikkaruokalan listalla ihmetellyt tätä hokikalaa jo monta kertaa (en ole koskaan sitä syönyt, ihmetellyt vaan). Tänään päätin googlata että mistä ihmeestä on kyse.
Äimistykseni oli suuri kun hakusanalla "hokikala" tää sun blogi napsahti listan kärkeen oikean vastauksen kera!!
t. Heli
Lähetä kommentti