Eilen YLEn iltauutisten loppupuolella kerrottiin Helsingin pelastuslaitoksen puhelinruuhkasta, kun ihmiset soittavat loukkaantuneiden tai muuten pulassa olevien eläinten takia. Uutisessa kerrottiin, että puhelut yritetään käsitellä mahdollisimman nopeasti, ettei kukaan oikeasti hädässä oleva joutuisi odottamaan. Eivätkö nuo eläimet sitten ole hädässä? Jos minun mielipidettäni kysytään, niin eivät.
Ensinnäkään pelastuslaitoksen ensisijainen tehtävä ei ole kuljettaa puluja, lokkeja, sorsia, oravia ym. Korkeasaareen, koska ihmiset niin haluavat. Toiseksi, nuo eläimet, joista usein soitetaan, eivät kaipaa ihmisen apua. Jos pululta puuttuu kaksi varvasta (joku oikeasti on soittanut sen takia), niin ei siinä paljon voi auttaa. Pulu elää elämäänsä niin kauan kuin kuudella varpaallaan pystyy, ja menee sitten lintujen taivaaseen. Turhaa sen hyysäämiseen on kuluttaa pelastuslaitoksen tai eläintarhan henkilökunnan aikaa ja varoja. Harvoin myöskään linnunpoikaset ovat oikeasti hylättyjä - mitä luultavimmin pikkulokin tai -sorsan äiskä tarkkailee tilannetta sivummalta ja palaa auttelemaan kun sopivaksi näkee. Ja jos ei palaa, niin sitten on yksin selvittävä kylmässä maailmassa. Elämä on.
Joskus eläimet voivat olla agressiivisia. Jos esimerkiksi varis- tai lokkivanhemmat puolustavat pesäänsä vilkkaalla ihmisten kulkureitillä huomattavan häiritsevästi (häiritsevä on lievä ilmaus siitä, mitä ne voivat oikeasti tehdä), on ehkä asiallista soittaa hätäkeskukseen, ellei tilannetta voi mitenkään muuten ratkaista. Samoin siinä tilanteessa, kun vanhan rouvan kissa on puussa jo neljättä päivää, eikä naapurustosta löydy ketään auttamaan. Tai jos eläin muuten aiheuttaa selkeän vaaratilanteen sekä itselleen että ihmisille, kuten peura moottoritiellä suoja-aitojen välissä tai rusakko savupiipussa jumissa. Tai mitä näitä nyt on.
Noista pääkaupunkiseudun puhelinsoitoista kuitenkin suurin osa on turhia. Uskon myös, että asiaan on törmätty muuallakin kuin Helsingissä. Korkeasaaren eläinlääkäri sanoi kyseisessä uutislähetyksessä, että ihmiset ovat todellakin vieraantuneet luonnosta - hieman enemmän luontotuntemusta merkitsisi vähemmän töitä heille eläintarhassa. Niinpä niin.
Hyvä kaupunkilainen. Seuraavan kerran kun mieleen tulee soittaa numeroon 112 kun eläin on hädässä, mieti vielä. Tarkkaile tilannetta hetki, ehkäpä hätä ei olekaan tämän näköinen. Tai vaikka olisikin, yritä sopeutua siihen, että luontokappaleet ovat kuitenkin viimekädessä luonnon armoilla (kuten me kaikki), ja että evoluutiolla on vissi tarkoitus. Joskus on vaan parempi olla puuttumatta.
1 kommentti:
mie kävin lauantaina korkeasaaressa kattomassa eläinvauvoja ja ihan aikuisiakin eläimiä. oli ihan kivaa, vaikka ei se hirveesti mieltä lämmittäny nähdä, ku tiikeri kiertää samaa ympyrää aitaushäkissänsä.
ja ihmiset on vähän tyhmiä siellä. ehkä kahjoimmat oli kaks setää, joista toinen yritti ottaa leijonista valokuvia ja toinen sitten parhaansa mukaan yritti saada auringossa makoilevat leijonat liikkeelle. se hoki määrättömän kauan: "hophophophophophophop! ja ylös! hophophophophophop! liikkeelle!" ja huito käsillänsä samalla kauheesti. leijonakunigas ei kyllä korvaansa lotkauttanu sille. välillä avas silmät ja jatko vaan makoilua. eikä ne äitileijona ja pikkujellonatkaan reagoinu mitenkään. kai ne on aika tottunu siihen.
ja sitä en ymmärrä, miks ihmiset kuvaa videokameralla eläintä, joka vaan makaa paikallaan. on siinä sitten viihdettä kotona kattoa 15 minuuttia lumileopardia, joka nukkuu aitauksensa nurkassa niin, että vaan jalat ja häntä näkyy.
mut elämä on.
Lähetä kommentti