Nauti kylmänä ja kertakäyttöisenä

Vuoden vaihteen jälkeen kauppojen virvoitusjuomakaappeihin ilmestyivät ne ulkomaalaisen näköiset pullot. Ensimmäisellä kerralla töllistelin pulloja tovin, erityisesti tutut oluet uusissa kuorissa olivat ihmeellisiä. En kuitenkaan koe minkäänlaista uutuudenviehätystä, mieli on sen sijaan kummallisesti haikea samalla tavalla kuin silloin, kun muuttaessaan sulkee perässään vanhan asunnon oven. Tietää, että entiseen ei ole paluuta. Huomaan, että olin kovasti kiintynyt melko uniikkiin suomalaiseen palautuspullojärjestelmään. Säästeliäinä suomalaisina niitä samoja pulloja täytettiin uudestaan kymmeniä kertoja. Se tuntui jotenkin erityisen oikealta maailmanpelastamisen suhteen. Omituisiin asioihin sitä ihminen kiintyykin.

Vanhat pullot säilyvät ilmeisesti jonkin aikaa uusien pakkauksien rinnalla, vaikka uskon, että vähitellen panimo & co siirtyy kokonaan kertakäyttöpulloihin (joita ei saisi sanoa enää kertakäyttöisiksi, vaan kierrätysmuovipulloiksi) tuotannon yksinkertaistamiseksi. Esimerkiksi Lahdessa panimovierailulla kuulin, että vuosituhannen vaihteessa rakennettu pesulinjasto poistetaan käytöstä kokonaan (mitähän ne sillä valtavalla hallilla sen jälkeen tekevät?).

Ei siinä uudessa systeemissäkään kamalan paljon vikaa tunnu olevan, ainakaan nopealla vilkaisulla. Palautetaanhan pullot edelleen ja materiaali käytetään uudelleen - sen ei pitäisi kuormittaa lähimetsiä eikä kaatopaikkoja sen enempää kuin aikaisemminkaan, jopa vähemmän, koska kaikenlaiset pullot kerätään uudessa systeemissä takaisin. Pesulinjastojen purkaminen säästää tilaa ja pesuvettä. Lisäksi materiaali on ohuempaa ja kevyempää, ja sillä puolestaan säästetään materiaali- ja kuljetuskustannuksissa.

Eivät uudet pullotkaan kuitenkaan tyhjästä ilmesty. Kriittinen yksityiskohta ovat edelleen kuljetusmatkat. Nyt, kun pakkaukset ovat uusia pulloja, ympäristövaikutusten kannalta on tärkeää, mistä pullot panimoille tulevat (toivottavasti Suomesta löytyy valmistajia). Käytön jälkeen suomalaisten tyhjät kierrätysmuovipullot käsitellään sitten edelleen uusiksi pulloiksi ja muiksi elintarvikepakkauksiksi Suomessa ja Ruotsissa. Kuljetusmatkaa kertyy aina. Pullojen rouhiminen, muovin sulattaminen ja uusien pakkauksien valmistaminen vaativat myös energiaa ja luonnonvaroja. Mahtaako se päihittää vanhat pesulinjastot ympäristöystävällisyydessään?

Lisäksi kysymysmerkki on vielä se, pääsevätkö pienet ja ulkomaiset valmistajat mukaan panttisysteemiin, vai joutuuko osa pulloista edelleen kaatopaikalle ja lähimetsiköihin, koska kaupan pullokone ei hyväksy niitä. Tässä tapauksessa entiseen ei olisi saatu paljonkaan parannusta, koska ne, jotka ennen pakkasivat juomansa kertakäyttöisiin pakkauksiin, tekisivät sitä edelleen - roskien määrä ei vähenisi (palautusprosentin kasvattaminen on nimenomaan uudistuksen julkisuuteen syötetty perustelu).

Ihan tästä nopeasti en pysty päättelemään, onko uusi systeemi ympäristön kannalta vanhaa systeemiä parempi. Onneksi olen kuitenkin lukenut myös taloustieteitä, ja järkevänä maailmanpelastajana ymmärrän, että aina pitää ottaa huomioon myös taloudelliset näkökulmat ympäristönäkökulmien lisäksi. Toivon siis, että ympäristövaikutukset eivät ainakaan kasvaneet ja että yritykset saavat nyt niitä kauan kaipaamiaan kustannussäästöjä uusine pulloineen. (Ja lopulta kaikella tällä pohdinnalla ei ole mitään merkitystä, jos tölkkien yleistyminen virvoitusjuomakäytössä jatkaa verotussyistä voittokulkuaan.)

Lisäinformaatiota systeemistä löytyy Palpan sivuilta ja yhtiön kierrätysmuovipullotiedotteesta.