Makeiden jouluasioiden kanssa on vähän niin, että kun niitä tuodaan pöytään kasapäin, niin öllötys iskee jo ennen kuin on maistanut murustakaan piparia tai suklaata. Usein en saa joulun pyhinä alas ainoatakaan konvehtia. Jostain syystä kuitenkin joulun ja jouluähkyn mentyä ohi, ne kotopuolesta raahatut konvehtirasiat ja piparit alkavat yllättäen huveta.
Piparien makuun pääsin tänä jouluna vasta tammikuussa. Piti ihan mennä ostamaan lisää. Kaupassa huomasin, että piparirasian kylkeen oli laitettu myös pistekirjoitusta näkövammaiset huomioiden. Mikä verraton apu! Kuitenkin, nopean empiirisen kokemuksen perusteella sanoisin, että tuo oli likimain ainoa paketti kaupassa, josta näppituntumallakin saa selvän mitä se tarkalleen pitää sisällään.
Ei ole helppoa sokeain kaupassa asiointi. Ensinnäkin pitää kaupasta löytää se ainokainen tuote, jossa on pistekirjoitusta, ja toiseksi pitää osata ruotsia tulkitakseen mitä paketti sisältää. (Se oli ruotsalaisen piparinvalmistajan paketti, etevänä salapoliisina nopeasti paketin kyljestä tulkitsin että siinä luki pistekirjoituksella pepparkakor. Olisiko nyt ollut suuri vaiva rei’ittää se siihen suomeksikin kun paketti oli muuten puoliksi suomenkielinen?) Ja entä jos ei sitten lopulta haluakaan ostaa pipareita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti