Kaakelia

Aamuisin kello puoli kahdeksan asuntoni ovikelloa soittaa mies, joka tervehtii, kävelee kylpyhuoneseen ja vetää oven perässään kiinni.

Remontti etenee sellaista vauhtia, etten ole itsekään uskoa. Voiko olla mahdollista, että kuulin remontin tarpeesta perjantaina, ja nyt tiistaina yli puoleen kylpyhuoneen seinistä on lätkitty kaakelit, matto lattialta revitty ja betoninkuivauskoneet hönkii lattialla iltaisin? Luulen kuitenkin, että remonttireiska on optimisti väittäessään remontin vielä valmistuvankin tällä viikolla. Alunperin käsitin, että vain lattia uusitaan ja mahdolliset kosteusvauriot kuivataan, mutta ilmeisesti myös isännöitsijän silmään kylpyhuoneen kuluneet, beiget muovitapetit olivat riittävän rumat peitettäväksi kaakelilla.

Remontin keskellä on aina vähän hankalaa, mutta yhden putkiremontin eläneenä tämä on kuitenkin erittäin siedettävää ja kohtuullista.Varsinkin kun tietää, että palkkiona vaivoista saa uutuuttaan kiiltelevän (joskin vähän pölyisen) kylpyhuoneen. Suurimpia rasitteita lienee se, että kasvoja pestessä tiskiharja takertuu otsatukkaan (koska kaikki veden kanssa läträys täytyy toimittaa saman altaan yllä keittiössä). Kohtuullista, erittäin kohtuullista.

Niin, ja kävin tänään taas yhdessä työhaastattelussa yhteen tosi kivaan työpaikkaan. Päätöksiä asiasta tehdään toukokuussa. Pidän sinnikkäästi peukaloita ja toiveita pystyssä siihen saakka.