Bloggaamisesta ja tulevaisuudesta

Eilenpä oli oikein vuosipäivä. Ensimmäinen blogiteksti syntyi työllä ja vaivalla vuosi sitten. Tuli tuossa vähän selailtua, että mitä sitä on oikein saatu aikaiseksi. Aika paljon asiaa on ollut polkupyöräilystä, eläimistä ja ötököistä, lukemisesta, opiskelusta ja maailmanpelastamisestakin. Omasta mielestäni parhaat tekstit ovat syntyneet sellaisina joutilaina hetkinä, jolloin on ollut aikaa tuumia. Kuten nyt viime vuoden loppukesällä, kun otin etäisyyttä ja lomaa.

Paljon on ehtinyt vuoden aikana muuttua, suurimpina kela-status (opiskelijasta työttömyyden kautta työssäkäyväksi veronmaksajaksi), asunto ja paikkakunta. Mielenkiinto samoihin asioihin kuitenkin pysyy. Kirjoittaminen on ollut keskimäärin terapeuttista ja palkitsevaa, ja aion tätä hupia jatkaa vastakin. Missään vaiheessa ei ole ollut kysymys siitä, että lukeeko näitä jorinoita joku vaiko eikö, vaikka olenkin viime aikoina kuullut, että lukee, todella yllättävätkin henkilöt. Yritän olla ottamatta paineita asiasta.

Sitten hieman hienoja uutisia ja hehkutusta. Olen onnistunut puhumaan itseni sellaiseen unelmatyöpaikkaan, että en meinaa itsekään uskoa todeksi. Tämän tyyppiset tehtävät itselläni olivat mielessä, kun aloitin opinnot Jyväskylässä: Ta-daa! Vakituinen ympäristöinsinöörin paikka Ruukilla!

Riemusta kiljuen tietenkin otin paikan vastaan (olisi ehkä pitänyt saada nauhalle se puhelu, jonka soitin kullalle noin minuutti uutisen jälkeen). Kysymys on työpaikasta, jonkalaiseen en vielä muutamaan vuoteen, jos nyt koskaan, uskonut itselläni olevan mahdollisuuksia. En tiedä vielä aloitusajankohtaa enkä paljon muutakaan, mutta huomenna on sovittuna lounastreffit esimiesten ja esimiesten esimiesten kanssa asioista sopimiseksi, sen jälkeen tiedän varmaankin enemmän.

Kaikenlaisia asioita pyörii mielessä tuollaisen uutisen jälkeen:

• Joudunkohan kuinka nopeasti Ruotsiin tai tekemisiin umpiruotsinkielisten kanssa, pitääkö jo alkaa prepata (tuleva esimiehenihän siis on ruotsinkielinen)?
• Onkohan siellä tiukka pukukoodi?
• Onkohan siellä hyvää porukkaa, vai ainoastaan vanhoja teollisuusäijiä?
• Missä istumapaikkani sijaitsee, pääsenköhän pyörällä töihin?
• Osaankohan tehdä sitä työtä mitä menen sinne tekemään?
• Minkälaisten asioiden kanssa oikein joudunkaan tekemisiin? Onko työlläni merkitystä?
• Saankohan omat käyntikortit?

Tämä kaikki selviää epäilemättä viimeistään muutaman kuukauden päästä.