keskiviikkona, toukokuuta 14, 2008

Kiekon runollisuus ja runottomuus

Mitätön lätäkkö
Täynnä vesikasvillisuutta
mukana haju
rannalla mustunut nuotio
ja sateen piiskaamassa vesirajassa
kelluva kaljapurkki

Ja arvatkaapa mistä tämä tunnelmoiva runoelma on poimittu? No sunnuntaihesarin (11.5.) urheilusivuiltapa tietenkin. Runoilijana urheilutoimittaja Markku Lahti. Taisi olla MM-kisojen (vai mitkä ne nyt on) johdosta herkällä päällä kuvaillessaan jääkiekon syntysijoja Windsorissa, Kanadassa.

Minussa jääkiekko ei saa aikaan vastaavia reaktioita. Oranssitakkiset miehet ja tv:stä raikava "dyn-dyn-dyn-dyn-dyn" (Hockey Night siis, muistatteko vielä? Minä muistan.) sunnuntaisin yhdistettynä keskimäärin kahteenkymmeneenkahteen jäähallin välittömässä läheisyydessä asuttuun vuoteen ravistivat minusta kaiken mielenkiinnon kansallislajiimme. Kännisten ja kaikkien muidenkin huutelun sekä pitkien autojonojen sietäminen oman ikkunansa alla ei ole omiaan lisäämään intoa lajiin.

Täällä Seinäjoella en tiedä pelataanko pesäpallon lisäksi jääkiekkoa lainkaan, mutta olen joka tapauksessa ottanut varmuuden vuoksi välimatkaa jäähalliin. Joki on välissämme.

Ja tänäänhän ne Suomen kisat sitten loppuvatkin, mikäli olen oikein antanut itseni ymmärtää.

Edit (15.5.): Joskus sitä vain on oltava väärässä.

Ei kommentteja: