keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Suvi suloinen

Ajattelin arkihuolten heittämisen ja kaupunkielämästä luopumisen tekevän hyvää gradulle ja tulin tänne Konneveden tutkimusasemalle Siikakosken kupeeseen viikoksi. Rehtori kuittaa, ja siitä on otettava kaikki irti, vaikka luulen, että tottuminen viisi kertaa päivässä syömiseen ottaa aikaa enemmän kuin viikon. Viimeisimmistä rippikouluisosteluajoistakin kun alkaa kohta olla kymmenen vuotta. Onneksi ei ole vaakaa.

Olosuhteet ovat tosiaan hieman erilaiset kuin Tourulassa. Ikkunasta aukeaa maisema lepikkoon ja järvelle, ja seurailen kiinnostuneena rastaiden, harakoiden ja peippojen touhuilua ja perhosten pariutumisyrityksiä. Olen käynyt katsomassa myös myyrätutkijoiden lumikkoja, siinä vasta vilkasta porukkaa. Eilen siirsin työhuoneeni laiturille tunniksi uimatauon jälkeen. Vesi oli TODELLA virkistävää, ja laiturilla uimisen jälkeen mukavan lämmin. Siitä seurauksena paikoin palanut ylävartalosto. (Kuinkahan vanhaksi pitää elää, että ymmärtää, että tämä nahka palaa auringossa?) Taukoja tekemiseen tulee paljon, kun parin tunnin välein on aina ruokaa tai kahvia tarjolla. Kolme päivää on kulunut leppoisasti ja olen onnellinen että vielä kaksi on jäljellä.

Olen siis täysin maaseudulla. Tänään pyöräilin tutkimusaseman pyörällä kauppaan lehmälaitumien keskellä. Sirkkaniementien risteyksessä on laitumellinen kaikenikäisiä lehmiä, nuorimmat parikymmentä oletettavasti ensimmäistä kesäänsä ulkoilmassa. Ne juoksivat rinkiä peräkanaa, kävivät välillä pukkaamassa äiskää vähän ja jatkoivat taas. Siitä riemusta jos olisi voinut poimia vähän tarmoa tähän graduntekemiseen…

Niin se Gradu. Olen etsinyt ja lukenut pari tusinaa artikkelia, mitä varten oikeastaan tänne tulin. Varsinainen teksti noista artikkeleista on vielä suloinen sekamelska osin paperilla, osin päässä. Sivumäärä gradussa lähentelee kuitenkin jo kuuttakymmentä. Kumma kyllä, mielenkiinto aiheeseen ei vieläkään hiivu.

Ja se, miksi myyrätutkijoilla on lumikkoja tarhassa, johtuu siitä, että ne pelottelee niitä myyriä niiden lumikoiden kakalla. Ja sen, mitä sitten tapahtuu, voitte lukea jostakin pian (tai muutaman vuoden sisällä) valmistuvasta väitöskirjasta.

Ei kommentteja: