Viime päivät ovat kuluneet niskajäykkyyden potemisen lisäksi työhakemuksia kirjoitellessa ja siivotessa. Niiden viimeviikkoisten työpaikkojen kanssa kävi juuri niin kuin arvelinkin: toisen sai joku enemmällä kokemuksella varustettu ja toisessa tarjolla oli vain ns. taskurahaa, ja kieltäydyin kohtaliaasti kunniasta ottaa projekti kontolleni. Tämän viikon alkupuoliskon käyttelinkin tehokkaasti työnhakuun (lue: lähetin sen saman hakemuksen variaatioita kaikkiin mieleen pälähtäneisiin organisaatioihin), ja jätän homman nyt suosiolla ensi vuodelle (luulen että kaikki työnantajat ajattelevat jo joulua, eivät mahdollisia töitä anelevia maistereita). Eilen sitten siivosin asuntoni niin perinpohjaisesti, etten muista koska viimeeksi. Puhdistin mm. pölyt kirjahyllyn alta, joka on seisonut paikoillaan viimeiset neljä vuotta… Siirtelin vähän myös muita huonekaluja. Järjestyksen vaihtaminen silloin tällöin piristää kummasti: vähän niin kuin olisi uusi koti. Kyllä nyt kelpaa odotella joulua, on niin siistiä!
Parastahan siinä siivoilemisessa oli tietysti se, että illalla sain esitellä kullalle hienoa siistiä ja uudelleenjärjestettyä kotia, ja kulta tietysti tapansa mukaan kehui ja ihmetteli puunaamiseni ja ähkimiseni tuloksia. Yksi parhaista puolista omassa kullassani onkin se, että mitä tahansa tuotan, niin kulta jaksaa aina kehua ja ihmetellä. Kehuja satelee, kun olen esimerkiksi taas askarrellut jotakin, yleensä kortteja. Eipä sen tarvitse olla kummempaa kuin oivallisesti valmiiksi väritetty japanilainen kuvaristikko, ja tunnen itseni aivan ylivertaiseksi. Ilmiö korostuu varsinkin nyt, kun olen itsekseni kotona kaikki päivät, ja sitten illalla esitellään taas kaikki se, mitä ollaan päivän aikana täällä puuhailtu. Kannustaminen on tärkeää, sanon minä.
Ohjelmassa muutamalle seuraavalle päivälle olisi vielä joulukahvit kaverin kanssa tänään alkuillasta, kauneimmat joululaulut Taulumäen kirkossa huomenna illalla ja sitten lauantaina lähdemmekin kohti Pohjanmaata joulun viettoon. Sunnuntaina taidamme ehtiä vielä Vaasaan ihmettelemään joulutohinaa, jos mielenkiintoa riittää. Pitelen peukaloita, että ne pilvimassat vaihtaisivat suuntaa ja toisivat tänne ensi viikoksi vähän lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti