Muuton alla, kuluneella viikolla yritin tehokkaasti päästä eroon kaikenlaisesta tavarasta, ja poistolistalla olivat myös sukset vuosimallia -94. Kukaan ei halunnut niitä ostaa, joten päädyin lopulta laittamaan internetiin ilmoituksen otsikolla "annetaan sukset". Enpä arvannut minkälainen sirkus siitä alkoi. Ensimmäinen soittaja soitti noin tunti ilmoituksen jättämisen jälkeen ja luonnollisesti sai sukset. Hakija oli pienen tytön äiti, joka pääsee nyt siis tyttärensä kanssa viimein keväthangille hiihtelemään. Sukset tulivat tarpeeseen ja minä olin tyytyväinen. Yhteydenotto suksiasiassa ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi. Kun en kiireisen päivän takia ehtinyt poistaa ilmoitusta internetistä ennen seuraavaa aamua, sain lopun päivää vastailla puhelimeen innokkaille hiihtäjille. Viimeinen noutaja otti yhteyttä illalla n. klo 20 ja aamun ensimmäinen seuraavana päivänä klo 07.45. Myös tekstiviestejä ja sähköposteja lähetettiin.
Erityisesti juuri nuo tekstiviestit ihmetyttivät. Miksi yleensä lähettää tekstiviesti eikä soittaa ja kysyä asiaa suoraan, vaatimatta tuntematonta vastapuolta (joka vielä antaa jotakin ilmaiseksi) uhraamaan sormenpäitään ja näpyttelemään vastausviestiä kyselijälle? Näpyttävätkö nämä tekstiviesti-ihmiset vaikkapa työtä etsiessään viestin myös mahdolliselle työnantajalle? Kysyvätkö he vuokra-asuntoa tekstiviestitse? Miksi ei voi soittaa?
Toiseksi, viestien tuttavallisuus hämmensi. Lähettäjät aloittivat tervehdyksellä: "Moikka!". Sen jälkeen kysyttiin suksia tavalla tai toisella, ja viesti päätettiin tuttavallisesti: "t.liisa" tai "t Kalle K". Siis kuka ihmeen liisa ja kuka ihmeen Kalle K? Saatan olla vähän vanhanaikainen, mutta itse lähestyessäni tuikituntematonta henkilöä ensimmäistä kertaa (vieläpä jostain syystä tekstiviestillä), kerron kyllä nimeni kokonaisena.
Tähän on informaatioyhteiskunnan myötä tultu. Lähes kenet tahansa voi tavoittaa viestin välityksellä. Ihmisten yhteystiedot on saatavilla vaivattomasti internetistä, ja nopealla hiiren kliksautuksella viesti lähtee samalla tavalla naapurille kuin naapurimaan presidentille. Ehkä tuon helppouden takia myös tuntuu, että "kavereitahan me tässä oikeastaan ollaan" ja sitten allekirjoitetaan se viesti "t.liisa". Sähköpostiviesti vaikka Tarja Haloselle voi alkaa tervehdyksellä "Moikka Tarja!" ja loppua "t Kalle K". Olet tavoitettavissa, olet kaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti