Ihanaa kun on niin kuuma! Minä en ole niitä ihmisiä, jotka hikoilevat paikallaan istuessaan, paitsi saunassa. Vietän parhaillaan niitä muutamaa päivää vuodesta, kun voin olla paljain jaloin eikä jalkojani palele. Enkä edes makaa auringonpaisteessa, vaan istun sisällä, ilmastoidussa kirjastossa! Ihan siitä ilosta lipsuttelen avojaloin kirjaston siloisia lattioita. Kuinka mukavaa! Täytyy kyllä myöntää, että ulkona on niin kuuma, ettei todellakaan houkuttele auringossa lekottelu, ellei sitten järvessä. Harrastan ulkoilua siesta-ajan (jonka käytän tehokkaasti opiskeluun) jälkeen illemmalla, kun lämpötila muuttuu siedettäväksi. Uimaan tarkenee helposti mennä vielä iltaseitsemänkin jälkeen, ei palele.
Edelleen on menossa se ensimmäinen tenttikirja - hieman ovat kesäkelit (ja pohjanmaalla sijaitseva pihapalapelikin viime viikolla) vähentäneet intoa istua nenä kirjassa. Mutta kirja ei ole pahimmasta päästä, vaan ihan kiinnostava. Keskittymiskyvyssä on vaan parantamisen varaa...
Omasta riemastuksestani innostuneena laitan tähän säähän sopivan runon, vaikkei enää mikään varsinainen keskikesä olekaan. Siskon mielestä tämä oli todella huono, mutta omasta mielestäni eri hilpeä. Tulen aina (melkein, en niistä tsadin murteella kirjoitetuista välttämättä) hyvälle tuulelle Ilpo Tiihosen teksteistä, joka tämäkin siis on. Erityisesti tuo rantakatsomoiden himmennyt väki ilahdutti.
KESKIKESÄ
yön oopperassa kuikka kiljahtaa ja vesi!
leppäesirippu kahahtaa
ja satakielen kultakurkkuhikka
järven siitepölyselkään puhkoo aukileet,
on rantakatsomossa väki himmennyt
ja taivaan ramppivalot syttyvät ja palaa yö
aurinko! sontse! sole! sol ja sun!
johannes kaislikosta raahaa johannan
ja kaikki mahlantäysi tanssi jatkuu taas,
on päivänkorentojen performance
ja valon jumaluus ja lohtu, lemu, valta
kiimassaan
ja joka pikku pakanalta
puuttuu pelko,
kukaan liekehtivää venettään ei pelkää.
tyhjä pullo lipuu kohti arvoituksen aavaa selkää.
1 kommentti:
vaikka sanoinkin, että se on huono, niin on se silti miustakin erihilpeä. :)
Lähetä kommentti