Hohhoijaa. Lukeminen etenee sitä hitaammin mitä lähempänä tentti on. Kirjat ovat edelleen kiinnostavia, mutta niin on ulkona vellova helle, uimarannat, terassit ja nurtsitkin... Kesän parhaat säät ovat tietysti juuri kesän ainoan tentin ulottuvuuksilla, erityisesti ennen sitä tenttiä. Ensi maanantaista lähtien tiedossa kurjaa säätä.
Mutta olen oppinut (ja myös mieleen on palannut) paljon ekosysteemeistä ja habitaateista, niiden stressitekijöistä ja seikoista, jotka vaikuttavat lajin tai ekosysteemin häviämiseen. Otetaan käytännön esimerkki (lievä ällötysvaroitus ylihygieenikoille): vajaa kattilanpohjallinen fusilli-pastaa säilytettynä vahingossa viikon verran keittiön pöydällä kannen alla on habitaatti, jossa on suotuisat olosuhteet ainakin viiden eri homesienilajin eliöyhteisölle. S-käyrä ei oletettavasti yltänyt kuitenkaan vielä aivan korkeimpaan kohtaansa, koska antropogeeniset stressitekijät vaikuttivat populaatioiden elinmahdollisuuksiin äärimmäisen vakavasti. Tilanteeseen sopivat vuorosanat eliöyhteisön paljastuttua olivat: "Kato. Pasta kasvatti tukan."
Kun on näin kuuma, pitää koko ajan juoda. Aina en aamulla muista ottaa pulloa mukaan, ja pitää ostaa kaupasta vissyä. Ostan tietysti aina sitä, jonka tuotosta luovutetaan 1 sentti Itämeren suojeluun. Mutta tarkemmin ajateltuna, voi nyt hyvänen aika. Puolen litran vissypullo maksaa vajaat puolitoista euroa (en tarkkaan muista hintaa). Se tekee siis sataviisikymmentä senttiä. Siitä menee yksi sentti hyväntekeväisyyteen. Kylläpä on anteliasta tuo vedenpullotusfirman väki! Vaikka ostaisin vettä joka päivä koko kesän, en suurin surminkaan saisi itämerelle kasaan edes kokonaista euroa. Tehokkaampaa olisi tietysti tilittää rahaa itse suoraan jollekin maailmanpelastusprojektille. Vaikka luulisi kyllä, että kukaan ei huomaisi, vaikka vesi maksaisi viisi senttiä enemmän kuin tavallisesti, ja itämeren suojelemiseen voitaisiin laittaa kokonaiset 6 senttiä per pullo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti