Syksy tuli. Ikkunastani aukeaa vuoden paras maisema juuri näihin aikoihin, kun vastapäisen koulun seinustalla kasvavat vaahterat muuttuvat punaisiksi, oransseiksi ja keltaisiksi. (Sitä seuraa aika, kun koulun seinä paljastuu, ja kaikista luokkahuoneista näkee juuri minun kotiini.) Joka toinen päivä sataa vettä, mikä on kurjaa, mutta joka toinen päivä taas paistaa aurinko ja laajavuoren suunnasta kajastaa iltaisin auringonlaskun aikaan mahtava loiste. Vuoden hienoimpia päiviä.
On myös se aika vuodesta, kun välillä tarvitsee hanskoja ja välillä ei. Jos keräisin kaikki huomaamani jalkakäytäville sirotellut hanskat, tumput ja lapaset, olisi minulla jo mukava kokoelma kaiken kokoisia ja näköisiä käsineitä. Todennäköisesti muutama ihan oikea parikin. Kerääminen ei kuulosta hullummalta ajatukselta, kun kuitenkin kevään tullen oman hansikashyllyn saldo on taas huvennut huomattavasti. Kintaita ja runkkasia katoaa, vaikka olisi kuinka huolellinen. Se on sääntö, ei poikkeus. Luonnonlaki suorastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti