No, tänään olivat vuorossa hyvät työt reilun kaupan parissa. Meillä oli opiskelijaravintolan aulassa tiskillämme ananasta, mehua ja suklaata. Iskulauseenani oli: "Heiii-haluaisitteko-maistaa- reilunkaupan-mehua-ananasta-tai-suklaata?" Se meni yllättävän hyvin. Ihan noin käytännön tasolla, ei pelkästään verbaalisesti. Mutta myös yllättävän moni katsoi epäluuloisesti pöytää ja minua. Eikö ihmiset ole noihin maistatuksiin jo melko tottuneita? Niitähän on määrävälein ainakin kampuksella, jos nyt muuallakin. Paras kommentti oli: "ei tässä kuule ehdi paljon maistelemaan, nyt on niin kiire" ja ihminen pysähtyy pitkäksi aikaa lukemaan ruokalistaa ja kaivelemaan laukkuaan. Ei ole pakko maistaa, ei tietenkään, voin mä nää syödä itekkin...
Ananasten jälkeen menin kotiin, luin hetken Harry Potteria, menin museoon ja sen jälkeen rautakauppaan. Taidemuseossa on vielä syyskuun loppuun asti Lumo 07 'us' -näyttely, valokuvia maailmalta. Ja ne oli ihan mainioita! Dale Yudelmanin joissakin kuvissa oli samanlainen juju tai vitsi niin kuin on kaikissa niissä postikorttikauppojen vanhoissa mustavalkovalokuvissa. Mahtava näyttely, suosittelen.
Rautakauppaan ei ollut mitään asiaa, mutta toisinaan sinne vain pitää mennä. Yleensä tarkoitus on vain haaveilla siitä, mitä voisi tehdä, jos olisi tilaa, aikaa ja rahaa. Mutta siellä on siisteissä riveissa kauhean paljon kaikkea sellaista, mitä ei tiennyt tarvitsevansa, ja vieläpä mitä ei tiennyt olevan olemassakaan. Kuten erimerkiksi naulansaattaja. Jos sun naulat joskus menee vaikka kouluun, niin se saattaa ne.
Vielä pari vedet silmistäni herauttanutta linkkiä Juha Terhon sivustolta: tässä ja tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti