Lippaan kannattelua

Aloitin kalenterini maailmanpelastuksella täyttämisen nälkäpäiväkeräyksestä. Nälkäpäivän punaiset keräyslippaat vilisevät katukuvassa nyt 20.–21.9. Itse hain lippaani ja liivini tänään aamupäivällä ja menin yliopistolle ruokalan tuntumaan seisomaan pariksi tunniksi. Saalis oli ihan kohtuullinen: lipas oli lopuksi niin raskas, että ihan piti kättä vaihtaa tämän tästä. (Tuo kertoo kyllä ehkä enemmän lihasvoimastani kuin siitä, paljonko lippaassa oli rahaa.) Tokihan tein taktisen vedon myös siinä, että valitsin paikan, josta ohi kulkee mitä todennäköisimmin ihmisiä rahan kanssa lounaalle, mutta mikä ehkä vielä tärkeämpää, ihmisiä jotka tuntevat minut ja osin siitä syystä pysähtyvät kohdallani.

Siinä seisoskellessa tuli ohimennen tarkkailtua sitäkin, kuka lahjoittaa ja kuka ei. Keskimäärin joka toinen opiskelija pysähtyi ja kaivoi viimeiset kolikkonsa taskujen pohjalta. Vanhemmat, pukuun pukeutuneet ihmiset kävelivät ohi paljon useammin. Erityishauskaa oli kuunnella myös niitä selityksiä miksi antaa/ei anna rahaa, miksi antaa juuri ne kolikot jotka antaa tai miksi palaa myöhemmin tuomaan rahansa. Korostaisin kuitenkin, että kukin tekee kuten parhaaksi näkee, enkä todellakaan paheksu niitä jotka eivät pysähtyneet. Itsehän en myöskään tietyissä tilanteissa laita rahaa hyväntekeväisyyteen syystä tai toisesta.

Tänä vuonna lahjoitukset menevät ilmastonmuutoksen aiheuttamista katastrofeista, kuten hirmumyrskyistä tai tulvista kärsivien auttamiseksi. En ole juuri koskaan ollut liian huolellinen siinä, miten suomea puhun, mielummin oion ymmärrettävästi kuin jään pohtimaan oikeaa tapaa ilmaista asia. Tänään edessäni aukesi ennenäkemättömän hankala tehtävä toteuttaa ymmärrettävästi. Siellä minä sitten höpisin rahojen menevän ”ilmastonmuutoksen aiheuttamien katastrofien kuten myrskyjen auttamiseksi…eiku…” ja sitä rataa. Ja tottahan lippaalleni seisahtui pari ympäristötiede-eksperttiä, jotka viimein ymmärtäessään mitä yritän tarkoittaa, heittivät kysymyksen: ”eihän sellaisia ole tieteellisesti todistettu olevan olemassa?” No ei, mutta...

Huomenna jatkan maailmanpelastusta JYYn ympäristöviikon vapaehtoisena reilun kaupan tuotteiden maistatustiskin takana. Saapa nähdä jääkö siitä mitään mielenkiintoista käteen.

Ainiin. Maisteriprojektissa hieman edistystä: tänään sain viimein tietää graduni arvosanan. Voin sanoa, ettei ainakaan jäänyt kaivelemaan, mitä olisin voinut tehdä paremmin. Arvosana kompensoi oikein riittävästi viimeisen vuoden työtä.