Huoh. Tämän filosofian ylioppilaan viimeinen tentti on ohi. Kysymyksessä oli 3 ov:n kirjatentti, 3 kirjaa ja 700 sivua. Siihen valmistautumiseen vaadittiin n. 70 tuntia lukemista (laskin oikeasti tunnit äsken, voi myös laskea etenemistahdin tuosta), n. 30 sivua muistiinpanoja sekä muutamaa sorttia erilaisia tiukkoja kurinpitotoimenpiteitä:
Sääntö I: Pitää jaksaa lukea yhtä mittaa 5 sivua, sen jälkeen (siis sellaisen sivun luettuaan, jolla on viidellä jaollinen sivunumero, pitää olla tarkka jos sääntöjä asettaa) voi juoda vettä, katsoa kelloa puhelimesta, merkitä kalenteriin asioita (joita tulee mieleen sillä aikaa kun ei keskity) ja niin poispäin. Välillä oli paljon kuvia, ja viisi sivua kutistui kahteen tai kolmeen, sekös oli mukavaa.
Sääntö II: Aina tunnin välein saa toimittaa jonkun mieleen tulleen asian internetissä tai puhelimella tai käydä kahvilla Café Librissä.
Sääntö III: Vaikka kuka soittaisi, ja ehdottaisi mitä, niin ei saa suostua lähtemään.
Näillä eväillä sain kahlattua kaiken kirjallisuuden läpi, ja vieläpä kahta päivää ennen tenttiä oli ensimmäistä kertaa jo valmista.
Lukiosta ammattikorkeaan siirtyessä sitä kuvitteli, että vaatimustaso nousee samalla tavalla kuin se oli noussut peruskoulusta lukioon siirryttäessä. No, kuvitelma oli väärä, ja hirmuisen pänttäämisen tuloksena oli kourallinen kiitettäviä arvosanoja ensimmäisenä syksynä, kunnes tajusin olleeni väärässä. Sama kuvitelma otti vallan jälleen kun jatkoin yliopistoon, tuohon suurten nerojen tyyssijaan, samalla tuloksella: yliopistoaikani parhaat arvosanat ovat ensimmäiseltä vuodelta. Todistusaineistoa on siis olemassa siitä, että pystyisin parempaan kuin mitä arvosanat keskimäärin antavat ymmärtää, mutta kun helpommallakin pääsee… Tänään voin kuitenkin sanoa antaneeni kaikkeni. Jaksoin jopa tenttisalissa keskittyä loppuun saakka ja lukea ja korjata tuotostani. Sanoisin, että tämä tentti lienee keskinkertaisuuteni melko luotettava mittari.
Luulen, että aivojeni tiedonomaksumis- ja hallintakapasiteetti on noin viisisataa sivua per kokonaisuus. Sen jälkeen tuntuu, että pitäisi antaa toisesta päästä löysää. Ensimmäistä kirjaa luin innolla ja opin paljon. Viimeinen kirja tuli luettua läpi: jotainhan siinä lätistiin Suomen ympäristölainsäädännöstä ja sen vaatimuksista, mutta onneksi oli perustiedot hallussa jo etukäteen.
Näin gradunpakerrusvuoden jälkeen 700 sivun kirjatentti oli melkoinen kylmä suihku. Kiitän kyllä onneani, ettei meillä ympäristötieteissä uskota kirjatenttien nöyryyttävään voimaan: jos oikein muistelen, niin kyseessä oli pääaineeni keskimäärin neljäs rehellinen kirjatentti (siis ei järjestetä luentoja eikä saa lappuja lukemista/läpipääsyä helpottamaan). Kuvittelen, että tentti menee läpi, joten onnistuin jallittamaan yliopistoa jälleen kerran: 3 ov tarkoittaa laskennallisesti 120 tuntia opiskelua, itse selvisin noin puolella tuosta. Ähäkutti. (Uskon että professorillani ei ole aikaa lukea jonninjoutavia blogeja ja hän säilynee autuaan tietämättömänä tästä). No, ehkä ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa (en ole koskaan ymmärtänyt mitä tuolla sanonnalla pitäisi kiertoteitse ilmaista, mutta kai käytän sitä oikein), odottelen kuuliaisesti tulosta ennen kuin laitan tanssit pystyyn. On kuitenkin kumman helppo samaistua stereoissa paukuttavan Scissor sistersin I don’t feel like dancing -biisin meininkiin ät the moument. Tittidii! Ju-hu-huu! Tentti ohi!
1 kommentti:
rokrok!
Lähetä kommentti